Olen viime päivinä tehnyt töiden ohessa kolmesivuista sarjista. Piirtäminen sujui yllättävän hyvin. Yksi syy tähän oli äänikirja
Huckleberry Finnin seikkailut. Se auttoi tylsistymiseen, ja urakkakin eteni. Sain tussauksen tänään valmiiksi, ja sen jälkeen kaikki alkoikin mennä pieleen.
En pidä sivujen lyijykynäjälkien kumittamisesta, joten käytin luonnoksissa sinistä lyijykynää. Se ei näy mustavalkoskannauksessa. Ei ongelmaa, kaikki menee hyvin skannaukseen asti. Skannaan sivut normaalistikahdessa osassa mustavalkoskannauksella bittikarttatiedostoksi. Sen jälkeen avaan Photoshopin, ja katson skannattuja sivuja.
Kaameata jälkeä! Mietittyäni hieman tajuan, että tussiviivani on liian harmaata. Tämä johtuu siitä, että uitan sivellintä jatkuvasti vesipurkissa, että tussi ei pilaa hennon työvälineeni harjaksia. Noh, joudun sitten skannaamaan sivut uudelleen grayscalena, ja kumittamaan sinikynäjäljet pois. Noh, tekevälle sattuu.
Käsitekoisten puhekuplien teko on minulle hankalaa. Niistä ei tule tarpeeksi kliinisiä. Lisäksi käsintekstaus vie rutosti aikaa. Sain viikko sitten idean, että tekisin puhekuplat tietokoneella. Tällöin voisin sommitella niitä miten vain haluan, ja sivujen tekeminen nopeutuisi. Koska en pidä fonteista, tein kirjoituksen käsin ja skannasin sen koneelle. Nyt olen leikkaillut ja liimaillut kuplia ja tekstiä yhteen, ja voin sanoa, että olisin päässyt paljon vähemmällä, jos olisin tehnyt kaiken suoraan käsin originaaliin (tai tehnyt oman fontin). Ei ole ihme, että tekstauksen ja puhekuplien taiton hoitaa Jenkkilässä joku muu kuin piirtäjä itse. Yksi sivu on nyt tehty, kaksi jäljellä. Väritys on kokonaan aloittamatta, ja sellaiseksi se saattaa myös jäädä.
Tässä sen taas näkee, että ylenpäinen hifistely ei tuo eteen muuta kuin vaikeuksia.
EDIT: Ainoa kelvollinen piirustuspaperinikin on lopussa. Kohta alkaa jo naurattaa.
