Kirjoittaja Aihe: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)  (Luettu 18750 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Irene

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 812
Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« : 13.09.2007 klo 22:13:05 »
Tästä omakustanteesta arvostelu julkaistu: http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=900
« Viimeksi muokattu: 15.08.2021 klo 13:01:52 kirjoittanut Jarkko Sikiö »
Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com

J. Suominen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 170
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #1 : 14.09.2007 klo 13:40:32 »
Voiko tuota nimittää arvosteluksi, kun "kriitikko" vain toteaa ettei kuulu kohderyhmään? Jotain rotia ja työmoraalia. Lukijoiden aliarvioiminenkin on rumaa.

Grezen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 853
  • ¡Viva Zapata!
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #2 : 14.09.2007 klo 13:58:04 »
Mä kyllä nauroin makeasti tuolle arvostelulle. Sana "masuasukki" saa minussakin aikaan välittömän oksetusreaktion.

Ja kumpikinhan ollaan Sallan kanssa synnytysikäisiä naisia, eli sikäli "kohderyhmää". Ei mun mielestä tarvitse olla raskaana arvostellakseen raskausaiheista sarjakuvaa.

Sydänäänet luen kyllä, jos kohdalle sattuu, vaikka välittömällä ostoslistalla ei olekaan.

Pumpernik

  • Vieras
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #3 : 14.09.2007 klo 21:25:53 »
Olen tutustunut Anne Muhosen sydänääniin ja raskaana olleelle se menee kyllä hauskasti jakeluun, niin tuttua, suosittelen itselle tai lahjaksi!!

Oli kritiikintekijä kohderyhmää tai ei, niin toivottavasti ei kirjoita biologiaa liippavia juttuja. Hän itse myös kuuluu siihen nisäkäslajiin, jonka synnytys on vaivalloista (ja siispä riskaapelia) pään suuren koon vuoksi. Kritiikkejähän saa kirjoittaa kuka tahansa, ja eivätköhän useimmat lukijat tajua (vaikea synnytys- suuri pää- suuret aivot etc.) että kritiikki kertoo usein vähintään yhtä paljon kritiikin tehneestä henkilöstä kuin kritiikin kohteesta. Summa summarum, kritiikkikin laittoi nauramaan!

Rami Selin

  • Jäsen
  • Viestejä: 550
  • Uskon kaiken
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #4 : 17.09.2007 klo 04:55:10 »
Voiko tuota nimittää arvosteluksi, kun "kriitikko" vain toteaa ettei kuulu kohderyhmään? Jotain rotia ja työmoraalia. Lukijoiden aliarvioiminenkin on rumaa.

Surfin Joe kertoi ketjun, jossa voi arvostella kriitikoita. Yritän siis hyvin pikaisesti ja huomaamattomasti selittä Suomiselle jotain epämääräistä omaan päähäni tulvinutta ajatusta.

Arvostelijat ovat ihmisiä. Ihmiset kokevat asiat omalla tavallaan. Salla ei pitänyt sarjakuvaa itselleen sopivana, toisin kuin esimerkiksi raskaina oleville ja jo synnyttäneille. Hyvä näin. Ei sarjakuvaa tarvitse rakastaa tai vihata. Se ei välttämättä koske itseään.

Itsekin sarjakuvaa tekevänä sysäisin hieman "vastuuta" tekijälle (tämän boi helposti käsittää väärin, mutta kun en paremminkaan osaa asiaa muotoilla...), koska hän itse valikoi, kenelle Kvaakin arvoistelijosta teoksensa lähetti. Ehkäpä Timo Ronkainen olisi kyennyt samaistumaan synnyttäjän rooliin paremmin.

Irene

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 812
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #5 : 17.09.2007 klo 08:48:57 »
Salla ei pitänyt sarjakuvaa itselleen sopivana, toisin kuin esimerkiksi raskaina oleville ja jo synnyttäneille. Hyvä näin. Ei sarjakuvaa tarvitse rakastaa tai vihata. Se ei välttämättä koske itseään.

Minusta raskaana oleminen ja synnyttäminen on noin yleisesti ottaen kiinnostava aihe ja olen lukenut hyviä kuvauksia aiheesta. Taiteessa haasteena lienee aina, voiko laajentaa omaa yksityistä kokemustaan yleisellä tasolla kiinnostavaksi. Esimerkiksi sota on hyvä esimerkki. On sotakuvauksia, joihin kuka tahansa voi samaistua, vaikkei olisi sodassa ollutkaan. Sitten on sotakuvauksia, jotka ovat vain sotaveteraanien mielestä kiinnostavia.

Mutta taideteokselle lienee aina ansioksi, että se herättää lukijassaan voimakkaita tunteita ja saa tämän pohtimaan asioita ja muodostamaan erilaisia ajatusketjuja. Sydänääniä vaikutti minuun tässä suhteessa erittäin voimakkaasti, harvoin olen moisen tunnereaktion vallassa ollut ensilukeman jälkeen. Mietin jo saamani palautteen perusteella, että pitäisikö minun käydä täydentämässä tuohon juttuuni lisää näitä pohdintojani, mutta ehkä se kuuluisi enemmän jo tuolle kolumniosastolle, tai sitten sinne Vauva-lehteen, mikä lienee jo melkoinen "oikean äitiyden" taistelutanner jo nyt.

Arvostelunahan tuo todellakin on huono, onko sitten huonokin "arvostelu" parempi kuin ei arvostelua ollenkaan, sitä voi jokainen taiteilija pohtia tykönään. Itse ajattelin, että parempi nostaa naispuolisen tekijän intiimiä aihetta käsittelevä omakustanne esille edes tällä tavalla. Ja paras tapa osoittaa mieltään lienee se, että pistää Annelle yksityisviestiä ja tilaa tämän omakustanteen oman mielipiteensä muodostamista varten. ;) Ja kuten tulikin sanottua, lahjakirjaksi sopinee useimmille odottajille hyvin, poislukien ehkä ne vahinkolaakista paksuksi pamahtaneet, aborttia harkitsevat naiset...

Olisipa muuten mielenkiintoista lukea ihan vaan vertailun vuoksi 48 sivua miehen tarinaa siittämisen, hedelmöittämisen ja uuden elämän luomisen riemusta. Vastahan lehdessäkin oli 79-vuotias isäksi tullut mies. Ei moiseen kukaan nainen pysty!
Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com

J. Suominen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 170
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #6 : 17.09.2007 klo 12:34:58 »
Olisipa muuten mielenkiintoista lukea ihan vaan vertailun vuoksi 48 sivua miehen tarinaa siittämisen, hedelmöittämisen ja uuden elämän luomisen riemusta.

Happy Horsen pojat heti töihin!

J. Suominen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 170
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #7 : 17.09.2007 klo 17:24:12 »
Arvostelijat ovat ihmisiä. Ihmiset kokevat asiat omalla tavallaan. Salla ei pitänyt sarjakuvaa itselleen sopivana, toisin kuin esimerkiksi raskaina oleville ja jo synnyttäneille. Hyvä näin. Ei sarjakuvaa tarvitse rakastaa tai vihata. Se ei välttämättä koske itseään.

Itsekin sarjakuvaa tekevänä sysäisin hieman "vastuuta" tekijälle (tämän boi helposti käsittää väärin, mutta kun en paremminkaan osaa asiaa muotoilla...), koska hän itse valikoi, kenelle Kvaakin arvoistelijosta teoksensa lähetti.

Valvojat editoikoot vastaukseni yhteen putkeen, jos katsovat sen tarpeelliseksi.

"Sydänääniä" on nyt todella pikaisesti tsekattu ja hulvattomaksi havaittu. Mutta asiaan:

Mielestäni yksittäisen kritiikin kommentaari kuuluu kritisoitavan teoksen kohdalle, eikä osastoon kriitikkojen kritisointi. Ja tietysti kritiikki on yhden ihmisen mielipide ja taidekokemuksen kuvaus, mutta jos yli puolet arvostelusta on gonzoilua, niin sitten liikutaan jo rajalla (julkaisukanavasta riippuen, tiätty). Tilityspainotteinen kritiikki voisi olla vaikka krilitystä. Tietysti arvostelulla oli huumoriarvonsa, mutta silti minusta sen lukemiseen käyttämäni aika meni hukkaan. Nyt saan tasoitusta, kun muutkin hukkaavat aikaansa kyseisen arvostelun tähden. (Hymiöitä harrastavat voivat tähän kuvitella jonkinlaisen aurinkolaseja käyttävän tuulettavan pirun, joka hukkaa aikaansa.)

Elikkästä (melkein) lyhyesti ja ytimekkäästi: En saanut arvostelusta irti muuta kuin sen, että Sallan mielestä päästäiset ja ihmiset ovat pauttiarallaa yhtä jännittäviä, ja että teos on ihan kiva, jos synnyttämisjutskat nappaavat. Tämä on sarjakuvafoorumi, jossa sarjakuvakritiikille on printtimedioita enemmän tilaa, eli pikkaisen voisi vaikka satunnaisia lukijoita hemmotella vaikka vertailulla muihin samaa aihetta käsitelleisiin artisteihin/teoksiin, kun niitä kerran on luettukin. Satunnaisempiakin lukijoita täällä toivottavasti käy, eikä niiden voi olettaa tietävän, että Anne Muhonen olisi niin halutessaan voinut lähettää lähettää teoksensa synnyttämiseen neutraalimmin suhtautuvalle taholle.

Mutta kuten Sallakin kommentoi: Any publicity is good publicity! Terkut ex-masuasukille!

Irene

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 812
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #8 : 17.09.2007 klo 17:48:17 »
Omasta puolestani kuittaan, että onpas todella hyödyllistä saada palautetta, välillä hyvää ja välillä huonoa. :) Lehtikirjoittamisesta nimittäin saa äärimmäisen harvoin minkään sortin palautetta, ja silloin meinaa välillä turtua, jos tuntuu siltä, että ihan sama mitä rustailee, ei ketään kiinnosta.

Jatkossa jos osalleni sattuu julkaisu, josta tunnen ettei minulla ole siitä järkevää sanottavaa, niin pitänee nähdä itse vähän enemmän vaivaa että tarjoaisi sitä jonkun sellaisen kirjoitettavaksi, joka saattaisi aiheesta enemmän irti saada.

Tosin viimeksi tänään päästin käsistäni lyhyen ja jokseenkin epäsyvällisen arvostelun, kun Sammakko postitti Tassutellenia ja sen luki vartissa ja kirjoitti mielipiteensä kymmenessä minuutissa... En saanut edes lehtiarvostelun minimimerkkimäärää täyteen! Mutta ajattelin että eiköhän Norpatinkin tuotoilla jo aika monta epäkaupallista runoilijaa vedetä Sammakon listoille, joten jospa siihenkin pätisi tuo viimeksimainittu sitaatti julkisuuden lajeista. Katsotaan nyt meneekö lehdessä läpi.

ps. Jos Happy Horse saa aikaiseksi tarinan, vaadin, että siittiöitä sanotaan palliasukeiksi.
Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com

J. Suominen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 170
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #9 : 18.09.2007 klo 10:05:29 »
Lehtikirjoittamisesta nimittäin saa äärimmäisen harvoin minkään sortin palautetta, ja silloin meinaa välillä turtua, jos tuntuu siltä, että ihan sama mitä rustailee, ei ketään kiinnosta.

ps. Jos Happy Horse saa aikaiseksi tarinan, vaadin, että siittiöitä sanotaan palliasukeiksi.

Jep. Turtuneena alkaa kirjoitella liikaakin omaksi huvikseen. Onneksi aina joskus joku sanoo jotain...

Munasukki?

kaltsu

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 869
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #10 : 18.09.2007 klo 11:07:40 »
Hehehe mulla tulee tästä keskustelusta väistämättä mieleen Annen omat arvostelut tänne Kvaakkiin jotka saattoivat olla vaikkapa tällaisia:

http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=153

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #11 : 18.09.2007 klo 12:09:32 »
Kochalkan Cute Manifestossa lässytetään lapsen saannin ihanuudesta miehen näkökulmasta. En arvioi sitä tässä koska en kuulu kohderyhmään. Kyseisen teoksen kaksi esipuhetta ovat lukemisen arvoisia.

Kaltsun viittaus oli kans sopivahko. :laugh:

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #12 : 19.09.2007 klo 21:54:35 »
Jos Muhosen "Sydänääniä" on edes puoliksi sitä tasoa kuin "Ada", niin täytyypä ottaa tutustuttavien sarjakuvien alati kasvavalle listalle.

Sarjakuvafestivaaleilta tarttui mukaan sekä Adan ensimmäinen numero (josta oli nyt riemukseni otettu uusintapainos) että tuorein nelososa. Muhonen kertoo särkyneistä sydämistä, masennuksesta, itsemurhasta ja muista vaikeista asioista äärimmäisen koskettavasti, ja olen pitänyt myös sarjakuvan visuaalisesta ilmeestä. En tunne raskaampaa musiikkia riittävän hyvin saadakseni kaikkea irti biisiviitteistä, mutta onneksi lehtien lopusta löytyi ns. diskografia.

Ja tosiaan: sarjakuvafestivaaleilla olin kysyä takanani seisseeltä nuorelta naiselta, mistä tämä oli hankkinut hienon Ada-paidan, mutta ujostelin sen verran etten sitten tehnytkään sitä. No, kun sarjakuvataiteilijat sitten nousivat lavalle Kylli-täti -kisaa varten, tajusin kyseessä olleen Anne Muhosen... Olin kaiketi kuvitellut Annen olevan ulkonäöltäänkin Adan kaksoisolento tai jotain.  :)

Signeerauksen albumiini tulin kuitenkin kysyneeksi ja sellaisen sainkin, pienellä piirroksella varustettuna. Kiitos vaan siihen suuntaan.
« Viimeksi muokattu: 19.09.2007 klo 22:09:26 kirjoittanut Matti Karjalainen »
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #13 : 19.09.2007 klo 23:15:45 »
Ehkäpä Timo Ronkainen olisi kyennyt samaistumaan synnyttäjän rooliin paremmin.

No jotta tuota, öh... hehee...  ;D Ironiaako, satiiria...?
Olisin kyllä katsonut ehkä kokonaan jonkun muun mutkan kautta. Olisin varmaankin verrannut muihin saman aihepiirin tuotoksiin ja koittanut semmosia vaikka tiheällä kammalla etsiä. Tunnetuimpana esimerkkinä pyörii varmaan Baby Blues, vaikka meneekin synnytyksen jälkeiseen aikaan eli vähän ohi. Vaikeahko pala kyllä, myönnetään, olis ollu. Vaikea näin lukemattomana sanoa.
Adat ovat kyllä olleet kaikki mainioita.

Timo

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Anne Muhonen (Älä unohda minua ja muut)
« Vastaus #14 : 26.09.2007 klo 21:36:03 »
Nyt seuraa sananen sarjakuvasta, arvostelusta ja arvostelun arvostelusta.

Noudatin kehotusta ja tilasin Sydänääniä suoraan tekijältä. Ja vaikka minua ei saa sovitettua kohderyhmään edes kovia otteita käyttäen, niin siitä huolimatta pidin lukemastani erittäin paljon. Vähän sama juttu kävi myös Ville Rannan Isi on vähän väsynyt -albumin kanssa. Ymmättän kyllä kohderyhmä-ajatteluakin, mutta toisaalta uskoisin tarpeeksi laadukkaan teoksen vetoavan universaalisti kaikenlaisiin lukijoihin.

Anne Muhonen ei mielestäni syyllisty Sydänäänissä minkäänlaiseen "raskausintoiluun", jollaiseen saattaa törmätä jossakin Vauva-lehden lukijapalstalla, kuvaapahan vain sympaattisesti ja hauskasti erästä ihmiselämän keskeistä ja tärkeää ajanjaksoa.

Vauvan syntymisen aiheuttamat fiilikset saattavat tuntua meistä ulkopuolisista ylenpalttiselta intoilulta, mutta veikkaan että "miksi ihmisnaaraan ihmisnaaraan odotus ja synnytys sen kummoisempaa olisi, onhan noita lapsia syntynyt maailman sivu" -tyyliset kommentit tuskin pätevät enää siinä vaiheessa kun me vähättelijät odotamme omaa jälkikasvuamme maailmaan.

"Miksei näissä odotustarinoissa koskaan palata siihen hetkeen, kun isukki roiskaisi lastinsa äitiliinin toosaan ja herttainen tsygootti sai alkunsa?", kirjoittaa Irene arvostelussaan. Ok, olisihan se varmasti ollut poikkeuksellista tässä genressä, mutta tekisi mieli kysyä, olisitko todella halunnut palata "Sydänäänissä" siihen hetkeen ja olisiko se mielestäsi sopinut sarjakuvan tunnelmaan?

Ei kai minulla mitään muuta sanottavaa ole - paitsi että "masuasukki" on hyvä sana.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)