Nyt on sitten Hokutot luettu. Esille on totisesti putkahtanut monta uutta lupaavaa tekijää (tai, tarkemmin sanottuna tekijöitä joita minä en tuntenut entuudestaan.) Arastelen antaa opettajamaista palautetta, mutta tekijät yleensä haluavat kuulla mielipiteitä töistään ja jos tästä on hyötyä jollekulle... Jos ei muuta niin saanpahan itse kommentointiharjoitusta.

Mikäli meinaan kukaan tekijöistä tätä ketjua edes seuraa. Kritiikki saattaa sekin olla jo vanhentunutta sillä onhan siitä jo aikaa kun työt on piirretty.
Eri mieltä saa olla, saataisiin tähän ketjuun lisää keskustelua Grimmin satujen jatkoksi... Ja pahoittelut piiiiiitkästä viestistä.
Shakkimatti: Tämä oli epäilemättä kilpailun tasapainoisimpia töitä sekä piirrosjäljen että juonen osalta. Luettuani sen ensimmäisen kerran olo oli suunnilleen "Mitä oikeastaan tapahtui?"
Pieni suuri lentäjäpoika: Tarina oli symppis. Mustaa olisi kyllä voinut olla enemmän ja kolme viimeistä sivua olivat hieman ahtaan oloisia.
Tähtilakki: Söpöä, minun makuuni liiankin söpöä... Mustaa ja harmaata on käytetty mukavasti. Tähti oli hahmona toimivin. Ruutujako oli hieman epätasaista mutta selkeää.
Kyuushou - yhdeksän elämää: Perinteisiä kissatyttöjä ei alppareihin näemmä eksynyt mutta kissapoika kylläkin. Jälki oli nättiä vaikkakin vielä hieman jäykkää. Parilla sivulla tekstiä oli hieman liikaa yhdessä pötkössä, sitä olisi voinut jakaa.
Siivet selkään: Mangakliseet ja japanilaisten sanojen käyttäminen suomenkielisessä sarjakuvassa häiritsivät itseäni ehkä hieman, mutta toimii mikä toimii - jälki oli hyvin tasapainoista ja muutenkin sarjakuvakerronta tuntuu olevan hyvin hanskassa.
Sininen kuin lumikide: Hieman hioutumattomasta jäljestä huolimatta hahmot toimivat ja piirrosjälkeä oli miellyttävä katsoa. Taustoissa oli vedetty mutkia hieman turhankin suoriksi.
Jytäapina: Nättiä, mutta juonesta en meinaa osata sanoa mitään, sen verran hämmentyneeseen olotilaan tämä jätti.

No, eihän sitä juonta oikeastaan ollut, pieni tunnelmapala ja toimiva sellainen.
Tuhkaa siivissä: Jälleen hieman liian geneeristä mangatyyliä ainakin omaan makuun, mutta hahmot toimivat (taas käytän tätä samaa ilmaisua, mitä se edes tarkoittaa?) ja jutun luki läpi ihan mukavasti. Ruutujako oli vielä suht höttöistä. Mirolla taitavat mennä hermot vielä monta kertaa...
Boh: Sivuista tuli hieman sekava vaikutelma ja pieni teksti vaikeutti hieman lukemista, mutta piirrosjäljessä oli kuitenkin jotain mukavan rentoa. Hahmot olivat eläviä, ruutujen rytmitys toimi ookoo ja piirrosjälkikin oli oikeastaan siistiä, mutta yleinen sekavuus hämäsi.
Joe Coffea: Sannan tiedän ennestään, sattuneesta syystä.

Hahmojen elehtiminen oli mahtavaa ja pidin pätkästä, hauska. Fontin olisin kyllä valinnut toisin ja sarjis olisi kaivannut enemmän mustaa.
Kuolemattomuuden jälkeinen elämä: Piirtoteknisesti vielä haparoiva mutta juoneen oli selkeästi panostettu. Persoonattoman näköiseksi hahmoksi Ysistä oli saatu hahmona hyvin elävä, mistä pidin.
Qwick: Jälki oli hyvin siistiä ja animaatiomaista, mutta sarjakuvan yleisilme oli jotenkin hailakka. Parilla sivulla mustaa oli riittävästi mutta parilta sivulta se oli jäänyt... Ehkä kiireen takia, enempi musta olisi lisännyt vielä tunnelmaa.
Oni: Amphiinkin olen törmännyt aiemmin. Piirrosjälki on hienoa, juoneen oli panostettu enemmän kuin Finnmanga 2:sessa julkaistussa mutta käsikirjoituksen tyylissä oli jotain samalla tavalla höttöistä. Tai sitten se on vain minun pääni sisällä. Mutta kaiken kaikkiaan valmiin näköistä jälkeä.
Sisar: Onko tämä ollut alun perin värillinen? Pätkä oli ikään kuin osa suurempaa kokoanisuutta ja jäi nyt hieman tunnelmapalaksi. Hienoa jälkeä kuitenkin. Toisen henkilön ulkonäkö muuttui hassusti jutun lopussa...
Kohdatessaan he nauravat: Olin hieman yllättynyt siitä, että Harjulla on ollut vaikeuksia päästä kouluihin. Hänen piirrosjälkensä on aina ollut mukavan letkeää, juonesta ei tässä tapauksessa osaa sanoa sillä kyse on kuviin nojaavasta tunnelmapätkästä. Hienoa jälkeä.
Snow samurai: Sokerihumalaista menoa joka tuntui hieman tajunnanvirtamaiselta, ehkä pieni käsikirjoituksen (oliko sitä

) hiominen olisi tehnyt hyvää. Juttu sai joka tapauksessa hymyilemään, esim repliikki "Juupelin juupeli, tällä kertaa luulin että liekinheitin olisi onnistunut mutta sitten se vain poksahti." Jälki on hieman hiomatonta mutta sujuvaa, muutama kohta olisi kaivannut tasaisemmin mustaa.
Pikkuveli: Pieni ja surullinen. Harmaata oli ihan kivasti mutta se oli painaessa ilmeisesti hieman suttaantunut... Ruutujakoa olisi voinut hieman hioa.
Kappas: Sarjakuva sarjakuvan tekemisestä on aina hieman riski. Jälki oli kuitenkin sympaattista ja sarjis toimi kolmisivuisena pätkänä ihan hyvin. Pieni epätasaisuus vaivasi, viimeinen sivu oli kovin taustaton ja keskeneräisen oloinen. Aikaahan olisi ilmeisesti ollut vielä pari päivää.
Vaahterasiirappisörsseliä: Mewin juttuissa pidän siitä että ne saavat väkisinkin hyvälle tuulelle. Mistä lähinnä naputtaisin on käytetty fontti, joka varsinkin laulukohtauksissa näyttää pliisulta, sekä toisella sivulla oleva Glorian poseerauskuva jonka kohdalla katse helposti valuu väärään ruutuun. Mewin mainitsemaa kiirettä ei jäljestä huomaa eikä taustattomuus pahemmin häirinnyt. Söpö ja kasassa pysyvä pätkä.
Café Inspiration: Hmm... toinen sarjakuva sarjakuvan tekemisestä. Tässä oli kyllä otettu kiitettävästi hieman erilainen lähestymistapa kuin tämänkaltaisissa sarjakuvissa ylensä. Peutan ilme kuudennen sivun viimeisessä ruudussa on aivan mahtava.
Huomisen tukkilaiset: Idea oli ihan hauska. Kerronta mielestäni toimi, mutta taas niitä tapauksia joissa tekee mieli sanoa "lisää mustaa".
Älä riko autoasi pedon kehtoon: Viivatyöskentely on hieman haparoivaa, mutta muuten sarjakuva on tasapainoinen ja toimiva. Ruutujen rytmitys, kuvakulmat ym sujuvat mutta juonelle olisi pieni hiominen ja ehkä tiivistäminen tehnyt vielä hyvää. Hahmot voisivat olla reippaammin eri näköisiä ja vaikutteet pistävät silmään vielä turhan selvästi.
Puu: Pätkässä oli hyvä tunnelma joka oli saatu aikaan mustalla ja harmaalla. Henkilöt ovat turhankin paljon saman näköisiä, se ei liene ollut tarkoitus... Sekopäänuorisoa arvosteleva hyypiö tuntui kovin irralliselta sillä hahmo esitettiin ikään kuin tärkeänä ja juoneen kuuluvana hahmona, mutta oli tässä kuitenkin vain sivuhahmo...
Ansa: Tubbsiin olen törmännyt aiemminkin ja pidän hänen piirrosjäljestään joka on suunnilleen jo ammattitasoista. Juoni oli yksinkertainen mutta ehjä, toimi minusta ihan hyvin.
Muste: En ole henk koht jäykähkön kiiltokuvatyylin ystävä, mutta sarjakuva on kyllä nätti. Juoni meinasi mennä minulta ohi mutta luulen että vika on minussa. :/
Päämäärä: Mukava tunnelmapätkä. Ruuduissa oli hieman epätaisaisuutta sillä pari oli muuhun sarjakuvaan verrattuna hieman eri tyylisiä.
Yubitsume: Takauma sarjiksen alussa oli ihan ovela Kata piirtää hyvin, mutta hahmosuunnitteluun voisi kiinnittää enemmän huomiota. Kaikki hahmot tuppaavat olemaan saman mallin mukaan tehtyjä nättihahmoja jotka eivät luo minkäänlaista kontrastia. Osa kohdista kaipaisi vielä enemmän mustaa.
Retro Bob: Sarjis oli jotenkin hauskan eläväinen ja hahmot nekin, no, eläväisiä. Selittävät tekstit olisin itse jättänyt pois, jos juoneen kuuluu pari 80-lukupaukkua niin se on toki eri asia.
No, ainakin mä yritin.
