Dan Dare - avaruuspilotti

[Curtvile]

En ihan ymmärrä mitä tarkoitat tuolla. Mutta BD:n invaasio Suomeen -70-luvun alussa oli kyllä mielenkiintoinen. Ruutu ja Non Stop menestyivät suht hyvin (Raketti -lehteä unohtamatta), mutta samaan aikaan esimerkiksi Sanoma puski kunnon panoksilla Asterixit tänne nimen omaan albumi-muodossa. Oisko tilaamiseen perustuvien sarjakuvalehtien lanseeraaminen ollut sitten liian kallista BD-matskun kanssa. Samaan aikaan kuitenkin Williams täytti markkinaa lähinnä halvalla tuuballa.

Että paitsi että on muitakin tapoja luoda sarjakuvakulttuuri kuin ranskis albumit tai tankobonit. Ja ulkosarjakuvallisuus on juuri se, kulttuuri-ja muu historia.
Mainitsemasi 1970-luku oli juurikin sarjakuvan osalta pyrkimys "länsimaistaa" koska ja toisaalta sarjakuva nähtiin pitkälti juuri " halpana roskana, lähinnä lapsille" jonka painolasti molempiin suuntiin on vieläkin maksussa kulttuurisesti.
Klassinen yhden myrkky on toisen herkku ja rappiotaidetta on usein myöhemmin arvostettu ja moni aikansa kriittistä suosiota nauttinut on painunut, usein syystäkin, unohduksiin.
Tintin koti, kirkko ja isänmaa linja sekin piti pienen tauon ulkosarjakuvallisista syistä 1940-luvun lopulla.

Taisi olla Murtosaaren varsin kepein tiedoin heittämä plagiaattisyytös tuo.

Itse olen aina ja yhä nähnyt siinä vain tahallisesti nk suomettumisen kautta tietoisesti väärinymmärretyn homagen.
2000AD kuitenkin elää brittiläisessä sarjakuvan ekosysteemissä ja ihan tietoisesti knoppailee suurin piirtein samalla hienovaraisuudella kuin allekirjoittanut.
Varmasti mukana myös markkinointi tietoisesti siinä kuin hatunnostokin.
Silloin 1989-luvulla lapset meni usein pesuveden mukana eritoten jos "uusi" (silloin kylläkin) kustantamo rienaa Thatcheria JA on vakuuttunut että Neuvostoliitto on pahan valtakunta ( ja Yhdysvallat myös , mutta satiirisen sisällön lukeminen on aina ollut haaste yleisesti yhteiskunnalle)
Vrt Verhoevenin Starship Troopers jota pidettiin fasismin korkeaveisuuna julkaisuajankohtana ja yhä nykyäänkin osalta se satiiri on mennyt kokonaan ohi ja yli hilserajan.

Itse muistan pitäneeni noin kymmenkunta vuotta sitten noin muistin varaisesti tulleesta Garth Ennisin käsikirjoittamasta Dan Daresta. Sen moraalisesti harmaat sävyt eivät toki hahmon klassisille faneille, ehkä, maistu mutta senhän "reliikki" vaatisi, elämisen hetkessä ja ajassa.

[Veli Loponen]

Joo, Dare on aikoja sitten kuollut reliikki.

Ei nyt sentään. Ihan meidän päiviimme eli 2020-luvulle saakka on Dan Dare saanut seikkailujaan julki. Mutta onhan nää seikkaulut tosiaan aika vähissä.

[Reima Mäkinen]

Että paitsi että on muitakin tapoja luoda sarjakuvakulttuuri kuin ranskis albumit tai tankobonit. Ja ulkosarjakuvallisuus on juuri se, kulttuuri-ja muu historia.

Japanissa on ollut näihin päiviin asti kulttuuri jossa sarjat julkaistaan ensin lehdissä ja kootaan sitten "albumeiksi". U.K.:ssa ja U.S.A:ssa perinteisesti kustantajat katsoivat että kokoomat eivät yleisöä kiinnostaisi.

Ei nyt sentään. Ihan meidän päiviimme eli 2020-luvulle saakka on Dan Dare saanut seikkailujaan julki. Mutta onhan nää seikkaulut tosiaan aika vähissä.

Kärjistin toki, mutta minusta nämä 60-luvun jälkeiset julkaisut ovat lähinnä sitä, että Darea on syystä tai toisesta yritetty puoliväkisin tuoda haudan takaa elävien kirjoihin. Siinä  (kaupallisesti) onnistumatta. (Olen tosiaan nähnyt vain 2000AD:n 70-luvun lopun yrityksen.)

Oisko niin että Daren maailmaa ei lopulta ehditty kovin pitkälle kehitellä? Hampsonin studioiden tuottama siivumäärä on kuitenkin aika maltillinen. Lähempänä sitä Tinttiä. Eikö siellä stooreissa lähinnä muutamat vakipahikset pyörineet? Lore jäi siis aika ohkaiseksi.
Ainakin nyt verrattuna Dreddiin, jonka maailma on venynyt ja paukkunut vähän joka suuntaan ja genreen. Vakkaripahiksia ja sivuhenkilöitä on aika monta ja lisäksi tuomarien maailmalle löytyy kirjoitettuna yli satavuotinen historia. Dare onkin tässä mielessä paljon realistisempi sarja. Päähenkilö on vähemmän supersankari eikä vaikkapa yliluonnollisille tapahtumille taida olla uhrattu juurikaan ruutuaikaa.