En ihan ymmärrä mitä tarkoitat tuolla. Mutta BD:n invaasio Suomeen -70-luvun alussa oli kyllä mielenkiintoinen. Ruutu ja Non Stop menestyivät suht hyvin (Raketti -lehteä unohtamatta), mutta samaan aikaan esimerkiksi Sanoma puski kunnon panoksilla Asterixit tänne nimen omaan albumi-muodossa. Oisko tilaamiseen perustuvien sarjakuvalehtien lanseeraaminen ollut sitten liian kallista BD-matskun kanssa. Samaan aikaan kuitenkin Williams täytti markkinaa lähinnä halvalla tuuballa.
Että paitsi että on muitakin tapoja luoda sarjakuvakulttuuri kuin ranskis albumit tai tankobonit. Ja ulkosarjakuvallisuus on juuri se, kulttuuri-ja muu historia.
Mainitsemasi 1970-luku oli juurikin sarjakuvan osalta pyrkimys "länsimaistaa" koska ja toisaalta sarjakuva nähtiin pitkälti juuri " halpana roskana, lähinnä lapsille" jonka painolasti molempiin suuntiin on vieläkin maksussa kulttuurisesti.
Klassinen yhden myrkky on toisen herkku ja rappiotaidetta on usein myöhemmin arvostettu ja moni aikansa kriittistä suosiota nauttinut on painunut, usein syystäkin, unohduksiin.
Tintin koti, kirkko ja isänmaa linja sekin piti pienen tauon ulkosarjakuvallisista syistä 1940-luvun lopulla.
Taisi olla Murtosaaren varsin kepein tiedoin heittämä plagiaattisyytös tuo.
Itse olen aina ja yhä nähnyt siinä vain tahallisesti nk suomettumisen kautta tietoisesti väärinymmärretyn homagen.
2000AD kuitenkin elää brittiläisessä sarjakuvan ekosysteemissä ja ihan tietoisesti knoppailee suurin piirtein samalla hienovaraisuudella kuin allekirjoittanut.
Varmasti mukana myös markkinointi tietoisesti siinä kuin hatunnostokin.
Silloin 1989-luvulla lapset meni usein pesuveden mukana eritoten jos "uusi" (silloin kylläkin) kustantamo rienaa Thatcheria JA on vakuuttunut että Neuvostoliitto on pahan valtakunta ( ja Yhdysvallat myös , mutta satiirisen sisällön lukeminen on aina ollut haaste yleisesti yhteiskunnalle)
Vrt Verhoevenin Starship Troopers jota pidettiin fasismin korkeaveisuuna julkaisuajankohtana ja yhä nykyäänkin osalta se satiiri on mennyt kokonaan ohi ja yli hilserajan.
Itse muistan pitäneeni noin kymmenkunta vuotta sitten noin muistin varaisesti tulleesta Garth Ennisin käsikirjoittamasta Dan Daresta. Sen moraalisesti harmaat sävyt eivät toki hahmon klassisille faneille, ehkä, maistu mutta senhän "reliikki" vaatisi, elämisen hetkessä ja ajassa.
