Ei vuosikerran selaamiseen mennyt kuin 20 minuuttia. Tuonaikaiset ohuet Hesarit vievät tilaa vain noin kuusi mikrofilmirullaa ja olen tottunut mikrofilmien käyttäjä, koska olen tehnyt sukututkimusta. Lisäksi käytin tiettyä systeemiä, jonka kaikki informaationhakijat tietävät ja jossa ei tarvitse katsoa joka päivän tai edes joka viikon lehtiä. Systeemissä aina puolitetaan kohteena oleva ajanjakso ja katsotaan parin kolmen päivän ajan tapahtuuko muutosta.
On hirveä työ lukea joka sivu läpi, paitsi jos haluaa samalla lukea vanhoja uutisia. Vuonna 52 silmiini osui kivoja uutisia olympialaisista, tutkimusmatkailijoista ja filmitähdistä. Kylmä sota näkyi selvästi. Aku Ankka –lehteä lanseerattiin näyttävästi.
Musta Pekka ei ollut Gottfredsonin Mikki-seikkailussa. Ulla muuten on yhtä kuin Mafalda ja Jenni on se riisuutuva Jane. Tarzan oli Rex Maxonin piirtämä, ei toki Hogarthin, Fosterin ja Manningin veroinen strippi. Jos tänä päivänä ilmestyisi sanomalehti, jossa julkaistaisiin Roi Rohkeaa, Jori Sawyeria, Joonasta, Raymondin Kirbyä, Jatko-Mikkiä, Jenniä, Tarzania tai edes kolmea näistä, tilaisin sen pelkästään sarjakuvien takia.
Koska kaikkea ei vielä löydy netistä, on tosiaan suositeltavaa opetella etsimään aineistoa mikrofilmeiltä. Aloittelijalle on hankalaa kiinnittää rullat lukulaitteiden keloihin (siksi uudempi aineisto on talletettu helpommin käytettäville mikrokorteille), mutta kirjastovirkailijat auttanevat asiassa. Käsittääkseni kaikissa maakuntakirjastoissa ja yliopistojen kirjastoissa on maamme isoimmat lehdet kopioituina mikrofilmeille 80-luvulle asti.
