DC-spesiaalit

[mastermind]

Batman: Saarto on nyt lehtipisteissä. Kauppakuitissa luki Batman-alb, mutta ilmoitan nyt tässä.

Pistänpä paremmaksi. Meikäläisen kauppakuitisssa luki Saartoa ostaessa Batman:Yön ritari. 

[Sampsa Kuukasjärvi]

Se on nähty, että Lehtipiste ei tunnu tietävän sarjakuvista paljoa. Toivottavasti Egmont oikaisee virheet heille.

Saarto maistui makoisalle. Vaikuttava, huolellisesti laadittu draama kiinnostavine henkilöineen. Tarinana paljon parempi kuin Batman ja poika. Hieno löytö spesiaaliksi; muistutettakoon vielä kerran, että tätä ei ole julkaistu kokoelmana USA:ssa. Mutta pahiksen äärettömän monimutkaiset suunnitelmat Waynen kartanon tuhoamiseksi olivat häiritsevän epäuskottavat. Miksi ihmeessä hän ei mennyt sinne suoraan, kun hän kerta tiesi sen tyhjäksi? Väritys on ikävän valju.

[Korro]

En ole lukenut Saartoa loppuun enkä varmana luekkaan,kun väritys on huonoa : ( ja juonikaan ei vaikuta kovin erikoiselta.Taitaa jäädä hyllyyn pölyyntymään..

[Mikael Mäkinen]

En ole lukenut Saartoa loppuun enkä varmana luekkaan,kun väritys on huonoa : ( ja juonikaan ei vaikuta kovin erikoiselta.Taitaa jäädä hyllyyn pölyyntymään..

Tätä mieltä olin minäkin, mutta puskin läpi vaan, ja kannatti. Parani huomattavasti loppua kohden.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Joo, lopputoiminta on mallikasta. Kannattaa lukea. Mutta vähän ristiriitainen olo tulee tästäkin Batman-spessusta niin kuin tuli Batman ja pojasta.

Minä näen tarinassa syvällistä sanomaa rakkauden kaipuusta. Voi olla, että vanhemmat lukijat ymmärtävät tällaiset paremmin. Lisäksi minusta tarinan kehittelyssä on erinomaisia jännitteitä ja uutta tietoa Waynen suvusta, mutta jutun pohjaidea, tuo ”saarto”, ei ole ideana kestävä eikä kovin kiinnostavakaan. Turhan raakakin juttu on.

Marshall Rogersin kuvituksessa ei ole 70-luvun lopun loistokkuutta. Pakko myöntää, että henkilöt on piirretty jopa kökösti. Kuvat saattavat kuitenkin näyttää paremmilta, kun niitä katsoo kauemmin. Ainakin kuvien arkkitehtuuri on näyttävää. Kolmannen osan alku, jossa on kuu, on loistokas. Joka osan johdantona myös on kiva ”keskiaikainen” piirros.

Taustoittava artikkeli Batmanin kattohuoneistosta, Robinin poissaolosta ja Silver St. Cloudista olisi ollut mukava, miksei myös maininta Archie Goodwinin viimeisestä käsikirjoituksesta ja Rogersin äskettäisestä kuolemasta. Eipä kai mahtunut mukaan, kun kaikki alkuperäiskannet pantiin mukaan.

Ihmetyttää näin vaalea värisävytys. Tunnelmaa ei oikein tule. Sama vika on uudessa Indyssäkin, Atlantis-seikkailun uusinnassa.

[Korro]

Tuli ostettua Divarista yksi vähän vanhempi Dc-spessu,siinä on eka osa Teräsmiehen Huomiselle esim..(joku saataa tietääkkin mistä lehdestä puhun..) nii minua on jäännyt mietityttämään miten Batman:Hush loppui? olen lukenut siihen asti kun Batman hakkaa Jokerin ja joku kasvotsidekääressä heittää kolikkoa ja sanoo jotakin..sori kun en muista tuon tarkemmin jos joku sattuu tietämään miten Hush päätyy niin olisin tosi kiitollinen jos joku kertoisi.

[tmielone]

minua on jäännyt mietityttämään miten Batman:Hush loppui?

Jonkinlainen yleiskuvaus juonesta löytyy täältä.

[Jarkko Sikiö]

Saarto tuli luettua, kun se divarissa osui kohdalle. Hiljaa mielessäni toivoin tarinan yllättävän, mutta valitettavasti seikkailu oli täsmälleen sitä miltä se päältäpäin näyttikin.

Rogersin kuvitus on enää nykyisin amatööritasoa, jos se mitään muuta koskaan on ollutkaan, ja sivusuunnittelu pääosin kömpelöä, mutta molemmat seikat saattoi jo silmäilemälläkin todeta.

Selaamalla ei sen sijaan pystynyt arvaamaan, että tarina on huonoa sarjakuvaa siltäkin osin, että koko tarinankuljetus on ketju selityksiä: ensin tapahtuu jotain ja sitten joku selittää, mitä tapahtui. Kaikesta dialogista ei Goodwin ole itse vastuussa, mutta pahimmat myötähäpeän hetket se kyllä aiheutti.

En koskaan ole ymmärtänyt, kenen näkemyksen perusteella näitä vanhoja Batman-tarinoita valitaan julkaistavaksi, mutta kun mielenkiintoista Batman-materiaalia julkaistaan rapakon takana enemmän kuin täällä voidaan koskaan julkaista, miksi julkaisuohjelmaan täytyy väen vängällä ottaa mukaan vanhojen miesten väsynyttä materiaalia?

Muut Batman-julkaisut olivat mainioita: Yön ritarin julkaisua ei voi kyseenalaistaa, Jätti-pokkari oli luonteva julkaisu Ihmesarjaa tasapainottamaan ja Batman ja poika edusti aivan uunituoretta materiaalia. Mihin tämä Saarroksi nimitetty kuonakasa tässä joukossa oikein sijoittuu?

Neljän euron hintaisena lehdestä jäi pieni pettymyksen maku, mutta kymmenen euroa olisi tehnyt pahasti vihaiseksi.

(Olipa muuten vaikea löytää Saarto-keskustelua, sen verran monta ketjua Batmanista on luotu.)

[Curtvile]

Rogersin kuvitus on enää nykyisin amatööritasoa, jos se mitään muuta koskaan on ollutkaan, ja sivusuunnittelu pääosin kömpelöä, mutta molemmat seikat saattoi jo silmäilemälläkin todeta.
...
En koskaan ole ymmärtänyt, kenen näkemyksen perusteella näitä vanhoja Batman-tarinoita valitaan julkaistavaksi, mutta kun mielenkiintoista Batman-materiaalia julkaistaan rapakon takana enemmän kuin täällä voidaan koskaan julkaista, miksi julkaisuohjelmaan täytyy väen vängällä ottaa mukaan vanhojen miesten väsynyttä materiaalia?

Saarto ei ole millään standardilla Batmanin hienoin hetki, mutta tämähän ei ole varsinaisesti vanha vaan "uusiovanha".
Rogers & co teki huiman kauden jolla Batman saatiin Neal Adamsin ja Frank Millerin töiden ohella jaloilleen.
Saarrossa on puutteensa mutta tässä on isoin ongelma: nostalgia ei koukuta uusia lukijoita.

Silver St Clair kuvio puoltaa paikkaansa mutta muu kanonisointi alkaa muistuttaa torta på torta-periaatetta vaikka on kieltämättä positiivista että joku Waynen suvusta osoittaa moraalisen selkärangan puutettakin ajoittain.

[Jarkko Sikiö]

Saarto ei ole millään standardilla Batmanin hienoin hetki, mutta tämähän ei ole varsinaisesti vanha vaan "uusiovanha".

No joo, ehkä se on vasta vuoden päästä (kymmenen vuotta täyttäessään) vanha...

Rogers-tarinoita on nähty jo melkoisesti Suomessakin, joten ehkä Saarto oli jokin kunnianosoitus vuonna 2007 menehtyneelle miehelle, mutta sellaiseksikin jo kovin myöhäinen.

Mitä vanhoihin lukijoihin tulee, minua koukuttaa vain erittäin hyvin tehty nostalgia. Muutoin elän mieluusti tätä päivää.

[Doctor Phantomizer]

Trinity on nyt luettu, ja kyllähän se kärkeen menisi, jos minulta kysyttäisiin mitä uutta DC:tä kannattaisi julkaista suomeksi. Teräsmies, Batman ja Ihmenainen ovat pääosassa, mutta muitakin sankareita vilisee.

Mitä? Onko se 52 numeroinen Trinity tarina nyt ohi vai?
Vai tarkoitatko alkuperäistä Trinityä (Tosin tuolla taisi olla vain kolme lehteä.)?
Siis onko mainitsemanne Trinity tuo uusi Trinity?

En ole tästä uudesta lukenut yhtäkään osaa, mutta eikös tuossa ole viitteitä kyseisen kolmikon ensimmäiseen Trinity tarinaan? Moista ei Suomessa nähty, niin eikös Suomalaisille lukijoille ole hankalaa hahmottaa tuohon liittyvät viitteet, joita olen käsittänyt tämän "jatko-osan" sisältävän?

Toinen asia mikä mietittää, on se, että kuinka monta numeroa moinen vaatisi?
Jenkeissä tuota alettu julkaisemaan n. 17 numeroa sisältävinä kokoelmina.
Moinen ei taida Suomessa onnistua, mikä lienee ainoa ongelma.

Totutulla 3-5 numeroa per spessu linjalla moinen veisi peräti 11 lehteä.
Toisaalta, jostain muistan lukeneeni että tämä "uusi" Trinity koostuisi kahdesta eri tarinasta (päätarina 12, bac-up tarina 10 sivua per numero).
Jos näin on, saattaisi homma viedä sittenkin vain 6 lehteä, mikäli julkaistaisiin vain itse päätarina.

Edit: Niin siis sen takia ihmettelin että onko juuri tuosta kyse, kun jostain syystä tuo Lurkerin linkki ei toiminut minulla. Ja keskustelu vaikutti aika sekavalta.

[Doctor Phantomizer]

Hmm. Trinitystä olemme useimmat siis samaa mieltä.
Mutta eikös silti olisi...ehkä...niin ku...mahdollisesti kiva saada jotain...hauskaa luettavaksi? Niin kuin esimerkiksi Lobo?

[Veli Loponen]

Haa, pistin alkuviikosta Trinityn kokoomat tilaukseen. Tulevat toivon mukaan ensi viikon alussa, elleivät ehtineet jo tänään. Mielenkiinnolla odottelen, miltä Bagleyn Teris näyttää.

[Doctor Phantomizer]

Olen edelleen sitä mieltä, että jos DC Spesiaalin pitäisi sisältää myös Lobon tai Preacherin kaltaista hauskaa luettavaa. Alan olla muutenkin sitä mieltä, että Suomen amerikkalaisen käännössarjakuvan rintama kaipaa jotain kohua herättävää, jotta se saisi riittävästi huomiota ja lukijoita.

Ikävä kyllä, en näe muuta vaihtoehtoa, kuin että Rmäki & kumppanit haukkuisivat "vahingossa" järjestelmällisesti tummaihoisia homokääpiöitä ja heidän lemmikki vauvahyljettään DC-Spesiaalin sivulla, mikäli alottaisivat uuden lehden.

Miksi te luulette Fingerporin käyvän kaupaksi?  Nyt Egmontin pitäisi ryhditäytyä, ja ottaa edes hitunen siitä ns. Mad julkaisulinja asenteesta: Mitä tahansa, kunhan rahaa tulee sisään.

2000-luvun puolivälin DC-spesiaali oli miellyttävä ja kovatasoinen julkaisu, vaikka sen valinnoissa oli yksi iso paha huti, Teräsmiehen Huomiselle. Divareissa nuo DC-spessut ovat jo epätavallisia ja kysyttyjä.

DC-spesiaaleilla on omakin ketju.

Siksi jatkamme keskustelua täällä.
Huomiselle, on tarina, joka toisaalta ansaitsi tulla julkaistuksi, jotta tietäisimme, mistä rapakon takana puhutaan, ja mistä me puhutaan, ja miksi.
Kyllä noita spessuja tulee aika helposti vastaan divareissa ainakin täällä, mutta on eriasia, että myykö ne, tai onko juuri etsimiään numeroita. Hinnan ohella yksi syy ja loistava esimerkki, miksi suosin mielummin kovakantaisia.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Huomiselle, on tarina, joka toisaalta ansaitsi tulla julkaistuksi, jotta tietäisimme, mistä rapakon takana puhutaan, ja mistä me puhutaan, ja miksi.
Kyllä noita spessuja tulee aika helposti vastaan divareissa ainakin täällä, mutta on eriasia, että myykö ne, tai onko juuri etsimiään numeroita. Hinnan ohella yksi syy ja loistava esimerkki, miksi suosin mielummin kovakantaisia.

Tavallaan noinkin. Olen samaa mieltä siinä että tuota hittisarjaa ja hittipiirtäjää (Jim Lee) oli hyvä julkaista, mutta ehkä kyseisen kertomuksen käsikirjoituksen laatua olisi pitänyt seurata pidempään ennen julkaisupäätöstä. Tarinaahan alettiin julkaista suomeksi ennen kuin kaikki osat olivat ilmestyneet Amerikassa. Jälkiviisaus on toki helppoa.

Itse en näe spessuja divareissa juurikaan ja kun näen, hinta ei yleensä ole normaali 4 euroa, vaan kaksi kertaa enemmän. Jotkut numerot ovat selvästi halutumpia. Makedonia pyytää joistakin numeroista jopa kaksi kymppiä. DC-spessut ovat hyvä sijoituskohde.