Eilen ennen nukkumaanmenoa kahlasin uuden spessun läpi. Teris oli sellaista pakkopullaa kuin odotinkin. Ei se ukko jaksa minua innostaa. Vähän ihmetytti, että mistä Teris oikein tuli, kun laskeutui kuin enkeli papin eteen. Katon läpi? Vai tuliko ovesta ja sitten piruuttaan lensi kattoon ja laskeutui pappia kiusatakseen? Leen kuvitus näyttää hienolta mutta ei pelkästään sitä jaksa katsella. Myös lisää Leen piirtämiä naisia kaivataan, oli Hush paljon mukavampaa luettavaa kun joka toisessa ruudussa oli Kissanainen, Harley, Lois jne.
Mutta yhdistetään Teris Batmaniin ja johan alkaa kulkea. Hauskaa piisasi ja toimintaa oli tarpeeksi toisin kuin ensimmäisessä tarinassa. B:n ja T:n ajatusten seuraaminen oli varsin mielenkiintoista (aikamatkailua!
) ja lisätään vielä mielenkiintoinen tarinan alku mukaan, niin johan maittoi. Kuvituskin oli sopivan kepeän näköistä verrattuna Leen näyttävyyteen ja Risson rujouteen.
Batmanin tarina ei ehtinyt kunnolla alkaakaan, kun loppui jo. Kai tästä joku isompi juoni alkaa purkeutumaan? Koko tarinan ajan takaraivossa kaikui sana pari Sin City. Batmanin tylyys Crocin oli positiivista, minun mielessäni kunnon B-mies on se, joka ei ehkä tapa ketään mutta hakkaa henkihieveriin tarvittaessa eikä ota vastaan ryttyilyjä pahiksilta. Täytyy myöntää, että alkumonologikin herätti jo odotuksia. "Tämä sade? Jos se on peräisin [jumalalta], kyyneleitä se ei ole."
Loistavaa tunnelman luontia.
Kyl' mä vaan tästä tykkäsin. Teris nyt on Teristä, mutta kun odotukset ovat nollassa sitäkin voi sietää. Kaksi jälkimmäistä tarinaa hyvin maittavaa.
