Itse nuorena kloppina totuin siihen jälkeen, mitä oli Tex Willerissä ja Lännentiessä, kuten moni muukin tuttuni. Ensimmäinen Ken Parker oli monille sellainen, että yksi vilkaisu riitti tuomitsemaan kaiken siinä olevan huonosti tehdyksi. Minä taas olen aina ollut sellainen, joka lukee mitä vain, joten vaikka vierastinkin aluksi Milazzon tyyliä, niin perehtymisen jälkeen se mielestäni sopi saumattomasti Berardin teksteihin. Kun Milazzo sitten piirsi sen yhden Texin, niin siitä en pitänyt, jostain syystä hänen tyylinsä ei sopinut minusta siihen yhtään. Jos esitän syvällisen teorian, niin Texin selväpiirteiseen maailmaan sopii selväpiirteinen piirrostyyli ( Letteri on suosikkini... ), mutta KP:n häilyvämpiin arvoihin sopii Milazzon ( ja Trevisanin ) epämääräisempi tyyli.
Vaikka Milazzo olisikin jonkun mielestä huono piirtäjä ( muistaakseni eräs Kvaakkaaja muinoin toivoi, että hänet nyljettäisiin ruoskimalla afganistanilaisella torilla
), niin käsikirjoitus voi silti saada tyylin toimimaan omissa puitteissaan, jos ne vain sopivat yhteen. Vastakkaisena esimerkkinä voisi vaikka esittää kiistämättömän piirtäjämestari Franquinin - hänen piirtämänsä Ken Parker olisi varmasti sarjan pohjanoteeraus, siinä ei toimisi mikään.
Itse en ole hirvittävän tarkka piirrosten suhteen ainakaan ensilukemalta, koska yleensä tarina vie minut mukanaan. Jos jään ihailemaan yksittäisiä kuvia, niin se yleensä kertoo siitä, että tarinassa on jotain vikaa.
( Tähän väliin pitää haukkua Alessandrinia. Hänen viivatekniikkansa tekee kaikista juoponnenäisiä ryppynaamoja. Marraffa ei taas varsinaisesti ole huono, mutta jostain syystä en vain pidä hänenkään tyylistään. )
( Tästä voisi jo saada lohkaistua oman ketjun 'taiteilija vai sarjakuvataiteilija' ... :sleepy: )
"minä olen vain sarjakuvapiirtäjä, HÄN on suuri taiteilija".
Kuka olikaan se suomalainen taidemaalari, joka teki Suomen huonoimman sarjakuvan...?
