Viime yönä näin tosi omituisen unen!
Olin lähtenyt Helsingin sarjakuvafestivaaleille. Sarjisfestarit oli nyt jossain ihan uudessa paikassa...en tunnistanut paikkaa ollenkaan…ei ollut tietoa edes kaupunginosasta, koska olin vain sisätiloissa. Se oli kuin jättikokoinen iso tila, jossa yhdellä sivulla oli luokkahuoneita, jossa pidettiin haastatteluja ja paneelikeskusteluja. Vastasi ehkä enemmän messukeskusta kooltaan, mutta ei näyttänyt siltä.
Menin yhteen paneelikeskusteluun…ainakin luulin niin. Se oli luultavasti K-18 näytös, koska lapsia ei päästetty sinne. Meidät istutettiin puoliympyränmuotoiseen istuinrivistöön. Esitys oli juuri alkamassa, kun paikalle pyyhälsi joku tunnistamaton henkilö, joka osoittautui metereologiksi. Se alkoi kertomaan tulevasta pyörremyrskystä, joka rantautuisi juuri ihan kohta Helsinkiin. Sitten huomasin pienen metallisen laatikon jalustalla, josta aukesi pahaenteisesti luukku. Yhtäkkiä vieressäni istuva alkoi huutamaan ja kaatui lattialle eteeni…myös muut ihmiset alkoivat huutaa ja väännelehtiä penkeissään. Useat kaatuivat tuskissaan lattialle ja huusivat kauhusta. Aloin tuntea tosi painavaa tunnetta päässäni ja minua alkoi pyörryttää. Tunsin paineen tunnetta…vähän kuin Linnanmäen Enterprisessa (jos joku tunnistaa tuon laitteen). Yritin pysyä pystyssä ja olla muita vahvempi, vaikka päässä huippasi tosi paljon. Katselin ihmisten hätää eteeni ja taakseni. Huoneen edessä oli ns. tarkkailijoita, jotka kirjasivat jotain papereihinsa ja joku kuvasi meitä isolla VHS-kameralla…ainakin oletin, että se oli VHS-kamera. Sitten heräsin.
Ensiksi aloin epäilemään, että olin unessa saanut aivohalvauksen ja se oli tullut uneen. Piti nousta ylös ja lähteä vessaan tarkastamaan tilanne. Ainakin jalat ja kädet toimi, sekä näkö ja kuulo. Katsoin peiliin ja naama ei näyttänyt, että olisin saanut halvauksen. Kävin kusella ja ihmettelin untani…se paineen tunne päässä ja huimaus oli niin todellisen tunnetta unessani.
Vaivuin taas hiljakseen takaisin uneen. Uneni jatkui siitä mihin olin viimeksi jäänyt. Olin poistunut sieltä kokoushuoneesta. Päätin mennä katsomaan mitä divareita olisi paikalla ja ehkä ostamaan jonkun sarjakuvan. Minua ihmetytti miksi siellä oli jättikokoinen tila melkein aivan tyhjänä ja tosi vähän väkeä ja en nähnyt yhtäkään tuttua kasvoa. Viimein löysin yhden divarimyyjän, jonka pöydässä en kylläkään löytänyt mitään tuttua sarjakuvaa…en tunnistanut yhtäkään. Ihmettelin asiaa…yritin katsella sarjakuvia, mutta ne näytti sarjakuvilta, mutta en saanut mitään selvää. Luultavasti aivoni ei osannut tuottaa yhtään kunnollista sarjakuvaa uneeni. En ostanut mitään. Ihmettelin missä on kaikki divarinmyyjät…SS Libricon, Rosebud, Turun sarjakuvakauppa, Coppola jne. Vastaani tuli henkilökuntaa ja kysyin heiltäkin…eivät osanneet vastata. Kysyin missä Zine Fest on…ei osanneet sanoa sitäkään. Ajattelin, että olipas köyhät festarit…iso tila jossa yksi ainoa divarimyyjä pöytineen, tosi vähän väkeä ja henkilökunta ihan avuttomia.
Sitten menin toiseen luokkaan, jossa olikin tutkijoita, jotka käsitteli sitä tilaisuutta, jossa olin ollut. Siellä selvisi, että meihin oli säteilytetty gamma-sädettä…siis mitä hittoa. Sehän olisi voinut muuttaa meidän Hulkeiksi. Onneksi niin ei käynyt…varoitin näitä tutkijoita, että eivät enää säteilytä ketään gamma-säteellä. Se on huippuvaarallista. Menin toiseen paneelikeskusteluun. Siellä vieressäni istuva nainen yritti firtailla ja iskeä minua koko ajan. Minua taas ei yhtään kiinnostanut…nainen oli jotenkin omituisen näköinenkin…lähdin pois. Yritin edelleen etsiä divaripöytiä, mutta eteeni tulikin pöytä, jossa myytiin oikeita aseita…ihmettelin, että miksi sarjisfestareilla myydään aseita. Ostin kuitenkin yhden aseen…se näytti siltä samalta pistoolilta, josta olin lukenut vähän aikaa sitten Bobrikovin salamurhasta eli Browning 1900 tai jotain…laitoin aseen takataskuuni ja lähdin pois. Kävelin pitkää käytävää pitkin ja yhtäkkiä olinkin ostokeskuksen aulassa (ei näyttänyt yhtään tutulta ostarilta), jossa oli iso katsomo tyhjänä. Siinä sivussa oli joukko ihmisiä…näyttivät keskustelevan keskenään. JP Ahosen, Mauri Kunnaksen nyt ainakin tunnistin. Kuuntelin vähän aikaa niiden juttuja. Yksi tunnistamaton tyyppi olisi halunnut panna suonikohjuista mummoa. Pudistelin päätä jutuille ja lähdin takaisin mistä olin tullut. Menin sen huoneen luo, jossa meitä oli säteilytetty sillä gamma-säteellä. Siellä oli uusi joukko ihmisiä istumassa ja odottivat tilaisuuden alkua. Näin jo, kun sen laatikon luukku aukesi…lähdin karkuuun…minua ei enää gamma-säteellä säteilytetä. Sitten heräsin.
Oli ihan outo uni!
Toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole mikään enneuni ja seuraavat Helsingin sarjakuvafestivaalit on ihan kamalat, jossa ei ole ihmisiä paljon ja divarimyyjiäkin vähän ja joku säteilyttää meitä gamma-säteellä ja kaikki muuttuu Hulkeiksi tai Hulktareiksi. Arggghhhhh!
