Kuluttajariitalautakunnasta tuli jokin aika sitten päätös koskien valitustani Barksin koottujen painojäljestä. Ja se päätös siis oli, että vikaa jonkun verran on havaittavissa, mutta ei niin paljoa, että se haittaisi lukemista. Korvaukseen ei siis ole mitään aihetta. Olen päätöstä nyt jonkun verran makustellut. En ole raivoissani, mutta erittäin tyytymätön.
Ensinnäkin: vikaa on sen verran havaittavissa, että se haittaa MINUA. Ja itsekäs kun olen, niin se on minulle tässä tärkein asia. Toiseksi: jos kerran vika on havaittavissa ihan ulkopuolisenkin silmin, niin kuinka kummassa valmistaja ei ole korvausvelvollinen? Priimaa luvattiin! Jos uudessa talossa katto vuotaa, niin rakentaja on korvausvelvollinen. Tai jos autossa on jäänyt yksi ovi maalaamatta, niin maalatahan se pitää. Mutta kaipa kuluttajariitalautakunnassa on ajateltu, että tämä on "vain sarjakuvaa". Eniten tässä siis kyrsii se, että Sanoma pääsee kuin koira veräjästä valmistettuaan tuotteen, joka on selvästi todistettu väärin tehdyksi ja vialliseksi. Se ei ole oikeudenmukaista.
Positiivista Kuluttajariidan päätöksessä oli kuitenkin se, että tuote todettiin vialliseksi. Tämä on siis jotain sellaista, mitä Sanoma itse ei parhaalla tahdollakaan kyennyt havaitsemaan. Kuten me kaikki valittajat muistamme, niin vikaa oli vain lukijan silmissä. Mielestäni tämä seikka on asiassa enemmän kuin puoli voittoa. Toinen pieni erävoitto koko asiassa oli kollektiivinen vastalause, jonka täällä kvaakissa saimme aikaan. Sanomalle varmasti tuli selväksi, että tarkkasilmäisimmät lukijat eivät hyväksy pikselöitymistä tai muuta hutilointia sarjakuvan valmistuksessa. Mielestäni on anteeksiantamatonta, että taiteilijan, minkä alan taiteilijan tahansa, työ tuhotaan jonkun toisen osapuolen toimesta ja myydään vaurioituneena eteenpäin.
Mitä hommasta sitten jäi käteen? Ensinnäkin komea kirjasarja, jossa suurin osa sarjakuvasta oli sellaista, kuin taiteilija sen tarkoitti. Kustantaessaan kirjasarjan Sanoma teki urotyön, josta kaikesta huolimatta kiitän. Hyvästä yrityksestä huolimatta hommasta jäi paskan maku suuhun, ja siitäkin kiitän Sanomaa, vaikka tuskinpa he pikselöitymiselle tällä aikataululla mitään olisivat voineet. Kunnioituksen puute sekä tilaajia että Barksia kohtaan oli kuitenkin niin karkeaa, että sitä en voi antaa anteeksi. Kahdeksannen boksin aikana kärjistynyt tilanne olisi voitu hoitaa monella muullakin, paremmalla, tavalla kuin lähettää pikseleistä reklamoinneille henkilöille lukijoita törkeästi aliarvioiva sekä suorastaan hävytön kirje. Sanoman asenne sai ainakin minun raivoni läikkymään yli.
Ainoa tavoitteeni koko valitusprosessissa oli se, että jatkossa saisimme käsiimme huolellisemmin valmistettua sarjakuvaa. Jää nähtäväksi, kuinka sen asian suhteen käy. Tuskin tilanne tästä enää ainakaan huononee. Tunnen pienen pistoksen, kun en vie asiaa enää eteenpäin. Taisteluväsymystä. Toisaalta en usko asian oikeuskäsittelyssä muuttuvan miksikään. Olen Sanomalle sanottavani sanonut niin kuuluvasti kuin kykenen, ja siitä on hyvä mieli.
