Tulipa nyt vuokrattua tämäkin ja elokuva oli juuri sitä mitä siltä odottikin: kunnon väkivaltaviihdettä, eikä Pathfinderin tapaista vaivaannuttavaa kevyt-actionia.
Sarjakuvafilmatisointina tämä on selkeästi parempi esitys kuin Frank Millerin edellinen, Sin City. Kertojan suuhun istutettuja lauseita olisi kyllä saanut miettiä hivenen pidemmälle, nyt jäi jotenkin sellainen olo että alkuperäisteoksesta olisi tahdottu ottaa hivenen pidempi irtiotto myös siltä osin. Elokuva nimittäin oli inhimillisempi kuin Millerin alkuperäisteos ja hyvä niin. Valkokankaalle siirrettynä teoksesta olisi tullut muutoin liian matalaotsainen.
Sarjakuvan kohtauksista ainoastaan "Liukastelios" olisi saanut mahtua mukaan, se kun jollain tavalla avasi soturien huumorintajua. Sen sijaan epäonnistumisiakaan ei ollut livahtanut mukaan, joskin kiiluvasilmäinen susi oli hieman liian lepsu esitys, kun jälkikäsittely oli muutoin onnistunut loistavasti. Sin Cityn pomppivien autojen kaltaisia lapsuksia ei katsojan tarvitse sietää.
Kaikenlaista puppua tästäkin elokuvasta on ehditty kirjoittaa, persialaisilla kun on enemmän pigmenttiä kuin kreikkalaisilla, sen peitteleminen olisi vain ollut teennäistä. Kenties Leonidaksen joukkoihin olisi pitänyt lisätä Ice-T ja LL Cool J, että olisivat olleet tyytyväisiä.
Rintapanssareista vinkuvat eivät kai tienneet falangin olleen tuolloin ensisijainen puolustus, rintapanssarit tulivat myöhemmin. Mutta heille on varmasti ehditty esitellä jo useampaankin otteeseen
nämämuistomerkit. Kumma että samat ihmiset nielaisevat King Arthurin sellaisenaan. Taustatyö itsessään jättää kuitenkin vain hyvän jälkimaun, viihdettä tämän pitääkin olla.
Poliittista ulottuvuutta ei sen sijaan käy kieltäminen, tosin Thermopylain taistelu itsessään kiehtoo mieliä ja useimmille se on jäänyt peruskoulusta mieleen, vaikkei sieltä paljon muuta sitten jäisikään.
Ei tätä kyllä tyttöystävän kanssa katsota, ettei tarvitse selitellä miksi irtojäsenten lenteleminen nostaa kylmän hymyn huulille.
