Kari Salminen kirjoittaa viikonlopun Ilta-Sanomissa elokuvaväkivallasta käyttäen esimerkkinään etunenässä Kolmisatasta.
"Sotapornoa tihkuva antiikkielokuva 300 on vuoden väkivaltaisin elokuva. Onko yleisön silmille vyöryvä raakuus jo liikaa, vai ovatko pelit ja sarjakuvat tehneet tehtävänsä?"
"300... on sodan korkea veisu. Väkivalta on toimintaa kansan, maan, kunnian ja miehisyyden puolesta. Puhekuplissa kaikuu kansallissosialismin uho...", toimittaja kirjoittaa.
"Onko tämä sotahuuto Irakissa taistelevien poikien puolesta vai kiero vertauskuva sodasta, jota erikoisen taktiikan valinneet "terroristit" käyvät seksuaalista rappiota levittävää ja jättimäisellä sotakoneistolla puskevaa maailmanvalloittajaa vastaan? Ihan sama. Olennaista on, että elokuva on sotahurmoksen ja väkivallan puolella rauhaa vastaan. Fasistien iskulauseista peräisin olevat sanat sinkoilevat, kun mässäily alkaa".
Aina hupaisemmaksi artikkeli muuttuu, kun tuottaja Markus Selin ilmaisee huolestuksensa elokuvaväkivallan määrästä.
"Viime vuonna maailman parhaaksi elokuvaksi arvioitu Departed on surkea osoitus siitä, kuinka väkivallalla voidaan hallita myös kriitikoiden mielialoja", Selin jyrähtää. "Siinä teoksessa oli aivan liian paljon turhaa väkivaltaa. Leffa on osoitus todella surullisesta, yleisestä trendistä, jota myös isot merkkiohjaajat seuraavat".