Aku Ankka, Näköispainos vuosikerroista 1951-1952, nahkakantinen ja nimmaroitu.
Tarzan in Colour osat 1-18, NBM (englanninkielinen), niin ja tietty sarjasta kaikki Hogarthin kirjat nimmaroituna.
Prince Valiant An American Epic, Manuscript Press, erikoispainos joka kokoaa yhteen koko 3-osaisen sarjan, 15 kappaleen erikoispainos O/O (elikkäs numero 15/15), (englanninkielinen).
The Complete Far Side, nimmaroitu nahkakantinen painos, (englanninkielinen).
Hoo! Sieltähän löytyi asenneäijä! (Vai pitäisikö huudahtaa "hoo-cee"...)
Ei varmaan noita signeerattuja Complete Far Sideja ole Suomeen kovin montaa päätynyt. Itse retkahdin ensin hankkimaan perussetin, sitten vielä pahemmin hankkimaan tuon dlx-version. (Kyllä - minulla on siis Complete Far Sideja kaksi. Joskus varmasti kun saan aikaiseksi voin pistää tuon perusversion myyntiin).
Eräs suuri amerikkalainen piirroskeräilijä esitteli minulle noita jättikokoisia Foster-kokoelmia. Mikä onkaan sivunumeroltaan se kuuluisa ison ruudun sisältävä sivu "The Bridge"? Se kai oli jossain noista kirjoista.
Tällä keräilijällä oli varmasti yksi USA:n merkittävimpiä sarjakuvaoriginaalikokoelmia: useampia Prinssi Rohkeita, Tarzaneita, Raymondin Flash Gordon ja jopa Ray Mooren Mustanaamio (=yksi harvinaisimpia keräilykohteita mitä kuvitella saattaa).
Hassua kyllä, siinä missä sinä olet innostunut seikkailusarjakuvien Suuresta Kolmesta erityisesti Tarzanista ja Prinssi Rohkeasta, minulle jäi tuosta tapaamisesta erityisesti mieleen se kolmas, eli Flash Gordon, ja otin onkeeni kirjanhankintavinkkinä etsiä käsiini Nostalgia Pressin vuonna 1967 julkaiseman mustavalkoisen kokoomakirjan. Niin teinkin - ja kyseessä todella on erittäin laadukkaasti painettu mustavalkoinen, sangen suurikokoinen mutta ei jättimäinen, laitos upeasti piirretystä klassikosta. Aivan kuten tämä keräilijä oli minulle suositellutkin, se on varmasti paras saatavilla oleva teos Alex Raymondin kauniiden viivojen tutkiskeluun.
Mitenkäs Prinssi Rohkean kanssa, onko noiden jättikokoisten kirjojen lisäksi tullut jotain muuta julkaisua sarjasta, jonka painojälki tekisi Fosterin viivalle oikeutta? Minun näkemissäni laitoksissa (joiden olettaisin olevan vastaavia kuin Fantagraphicsin alpparit) on jälki ollut kovin nuhjuista, niin kuin kuvat olisi ensin pienennetty vielä enemmän ja sitten uudelleen suurennettu albumiin.