Kirjoittaja Aihe: Värien maailma  (Luettu 14937 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Monitor

  • Jäsen
  • Viestejä: 70
Re: Värien maailma
« Vastaus #15 : 30.03.2007 klo 21:42:47 »
Tuli mieleen tuosta otsikosta, että kun opiskelin graafisen alan koulussa niin semmonen valkotakkinen täti esitteli mulle kirjaa jolla testataan henkilön värinäköä tai värienerottelukykyä tai jotain sinnepäin. Se oli muistaakseni noin suunnilleen 12x12 senttiä oleva vihko jonka sivuille oli painettu erivärisiä pisteitä ja sivun keskellä noiden pisteiden seassa oli niistä muodostuneena numero. Täti kysyi että "mikä numero on tällä sivulla" ja "entäs tässä" ja vastasin tosi nopeesti koko vihkon kun aika selvästi ne numerot niistä hahmotin. Värien erottamiskykyni oli kuulemma "tavallista parempi". En sitten tiedä mitä se "tavallinen" tarkoittaa tässä tapauksessa mutta muistui vaan tämä tapaus mieleen. :)

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Värien maailma
« Vastaus #16 : 30.03.2007 klo 22:03:58 »
Niinpä. Ei siinä paljon auta harjoitella jos on perinnöllisesti värisokea.

Ja eri oloissa oppii havaitsemaan eri värejä. Joissain kielissä ei tunneta semmoisia sävyjä joille toisissa kielissä löytyy sanastoa.

Syntymästään sokeat, jotka ovat saaneet näköaistin pelaamaan, ovat kovin vaikeasti oppineet jäsentelemään näköaistimuksensa kaaoksen.

Itse ajoin ajokortin vasta pari vuotta sitten. Kun autokoulunopettaja huomautti että pitäisi väistää oikealta tulevia, minä en ollut havainnut koko risteystä. Nykyään kyllä näen ne rumat liikennemerkitkin, tosin vastahakoisesti, kun koko elämäni yritin suodattaa ne pois maisemasta.

Että opittavissa sekin.

kalastajanvaimo

  • Pohjan Akka
  • Jäsen
  • Viestejä: 32
Re: Värien maailma
« Vastaus #17 : 30.03.2007 klo 23:09:19 »
N  i  i  i  n .  . ..  :o.  .   .  :o
Jään miettimään..

Jööti

  • Jäsen
  • Viestejä: 48
  • "I think I'm getting the fear" - Dr. Gonzo
Re: Värien maailma
« Vastaus #18 : 31.03.2007 klo 20:32:50 »
Kaikessahan luomistyössä se luonnollinen lahjakkuus on eduksi ja välttämätöntä, sanoisin. Lähes harjaantumaton luonnonlahjakkuus saattaa piirrustaa paremmin kuin ikänsä harjoitellut lahjattomuus.

En sanonut mielestäni että olen tyystin osaamaton, vaan että kun näiden ammattilaisten töitä katselee niin valinnat ovat täydellisen loogisia, mutta sitä miettii että osaisiko itse saapua moisiin ratkaisuihin. Koska en väriopin teoriapuolesta tiedä tuon hölkäsen pöläystä, katsoin että nyt on korkea aika opiskella. Ei se opiskelu ketään ole tyhmemmäksi tähän mennessä kai tehnyt :)
Isona voi puhua vähemmän

kalastajanvaimo

  • Pohjan Akka
  • Jäsen
  • Viestejä: 32
Re: Värien maailma
« Vastaus #19 : 03.04.2007 klo 11:35:15 »
NÄIN ON!!!

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Värien maailma
« Vastaus #20 : 03.04.2007 klo 12:12:20 »
Kaikessahan luomistyössä se luonnollinen lahjakkuus on eduksi ja välttämätöntä, sanoisin. Lähes harjaantumaton luonnonlahjakkuus saattaa piirrustaa paremmin kuin ikänsä harjoitellut lahjattomuus.

Ei synnynnäistä lahjakkuutta ole.

Ihmisen ja simpanssin perimän on siis 98,4-prosenttisesti sama. Kahden ihmisen perimän ero kyvykkyyteen on niin häviävän pieni, että jo sillä, syökö ne lapsena suklaamysliä vai ruisleipää, on suurempi merkitys osaamiseroihin kuin geeneillä.

Kysymys ei ole siitä että jollain olisi synnynnäisiä kykyjä ja toisilta ne puuttuisivat. Kysymys on siitä että joillain ei ole esteitä toteuttaa niitä.

Joillekin tekeminen on helpon näköistä koska hän ei tee siitä ongelmaa. Jotkut kuuntelevat periaatetta että otsa hiessä ja kärsien pitää raataa jotta mikään onnistuu, ja tekevät vaikeasti, tuskaisesti ja totisena - eikä siitä hääviä tule.

Kaikki perustuu opettelemisen ja tekemisen kautta harjaantumiselle.

Et voi vinkua tekosyyksi "ettei ole lahjoja" - ala treenata. Mutta nauti!

JanneT

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 125
Re: Värien maailma
« Vastaus #21 : 03.04.2007 klo 12:21:52 »
Ei synnynnäistä lahjakkuutta ole.

Ihmisen ja simpanssin perimän on siis 98,4-prosenttisesti sama. Kahden ihmisen perimän ero kyvykkyyteen on niin häviävän pieni, että jo sillä, syökö ne lapsena suklaamysliä vai ruisleipää, on suurempi merkitys osaamiseroihin kuin geeneillä.

Kysymys ei ole siitä että jollain olisi synnynnäisiä kykyjä ja toisilta ne puuttuisivat. Kysymys on siitä että joillain ei ole esteitä toteuttaa niitä.

Joillekin tekeminen on helpon näköistä koska hän ei tee siitä ongelmaa. Jotkut kuuntelevat periaatetta että otsa hiessä ja kärsien pitää raataa jotta mikään onnistuu, ja tekevät vaikeasti, tuskaisesti ja totisena - eikä siitä hääviä tule.

Kaikki perustuu opettelemisen ja tekemisen kautta harjaantumiselle.

Et voi vinkua tekosyyksi "ettei ole lahjoja" - ala treenata. Mutta nauti!

Tjaa... tieteellisesti en tuota täysin allekirjoittaisi, mutta pedagogisesti kylläkin  :)
Kuvitukset       Sarjakuvat         Animaatiot       Käsikirjoitukset                 http://www.jannetoriseva.fi

tertsi

  • Vieras
Re: Värien maailma
« Vastaus #22 : 03.04.2007 klo 13:04:04 »
Ei oopperalaulajaksi tulla vaikka harjoittelisi kuinka, jos ei ole laulun lahjaa. Keskinkertaiseksi iltamahoilaajaksi voi kai päästä opettelemallakin.

Kyllä lahjakkuus on synnynnäistä. Mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan yleensä valtava määrä töitä, jotta taitotaso on semmoista luokkaa, että tuotoksistaan voi pyytää oikein rahaakin.

Poikkeuksiakin on.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Värien maailma
« Vastaus #23 : 03.04.2007 klo 20:06:25 »
Ei oopperalaulajaksi tulla vaikka harjoittelisi kuinka, jos ei ole laulun lahjaa. Keskinkertaiseksi iltamahoilaajaksi voi kai päästä opettelemallakin.

Kyllä lahjakkuus on synnynnäistä. Mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan yleensä valtava määrä töitä, jotta taitotaso on semmoista luokkaa, että tuotoksistaan voi pyytää oikein rahaakin.

Poikkeuksiakin on.
Et löydä sitä oopperalaulajageeniä vaikka elektroonimikroskoopilla tökkisit.

Onnistuneilla oopperalaulajilla vain on kaikki mennyt nappiin.

Monitor

  • Jäsen
  • Viestejä: 70
Re: Värien maailma
« Vastaus #24 : 03.04.2007 klo 20:18:16 »
Tässä linkki semmoseen värisokeustestiin mistä aikasemmin höpötin: http://www.toledo-bend.com/colorblind/Ishihara.html
« Viimeksi muokattu: 03.04.2007 klo 21:24:51 kirjoittanut Monitor »

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 422
Re: Värien maailma
« Vastaus #25 : 03.04.2007 klo 20:19:28 »
Et löydä sitä oopperalaulajageeniä vaikka elektroonimikroskoopilla tökkisit.

Ei kuitenkaan tuntuisi mahdottomalta ajatukselta, että lahjakkailla ihmisillä olisi joku luonnollinen tarve päästä toteuttamaan itseään. Ne joilla ei ole mielikuvitusta tai jotka eivät ole koskaan kiinnostuneet mistään ns. luovasta hakeutuvat harvemmin luoville aloille. Vai onko kyse vain kasvuympäristöstä ja tottumuksista? Moni taiteilijanalku on varttunut hyvin taidekielteisessä kodissa. Luovuuttakin on monenlaista, älykkyyttä samaten. Mutta menee offtopikiksi...

JanneT

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 125
Re: Värien maailma
« Vastaus #26 : 03.04.2007 klo 20:49:51 »
Et löydä sitä oopperalaulajageeniä vaikka elektroonimikroskoopilla tökkisit.

Onnistuneilla oopperalaulajilla vain on kaikki mennyt nappiin.

Mutta löydät menestyksekkäiltä oopperalaulajilta taatusti geenejä, jotka luovat keuhkoihin, henkitorveen ja kurkunpäähän rakenteen, jotka ylipäätään mahdollistavat oopperalaulamisen. Noista geeneistä ei ole kuitenkaan mitään iloa ilman loputonta harjoittelua. Ja voimakasta motivaatiota koko touhuun.

Ihmiset eivät ole syntyessään tyhjiä tauluja ja ihmisillä on erilaisia synnynnäisiä vahvuuksia. Paitsi kaikki viimeisen kahdenkymmenen vuoden tutkimukset alalta, asian huomaa helposti seuratessaan vaikkapa omien lasten varttumista. Toiselle sellaiset uudet asiat ovat luonnostaan hyvin helppoja, jotka toiselle voivat olla todella vaikeita.

Mutta mikäli jokin asia todella kiinnostaa, kannattaa kaiken maailman perinnöllisyystieteet heittää romukoppaan ja astella tuulta päin. Oma kuviksennumeroni oli ala-asteella 6 eikä kukaan pitänyt minua millään tavalla kuvallisesti lahjakkaana. Olin kuitenkin täysin uppoutunut sarjakuvien maailmaan jo silloin ja rohkaisu alalle ei tullut yhdeltäkään aikuiselta vaan toiselta 10-vuotiaalta pojalta, luokan parhaalta piirtäjältä, joka sanoi että minusta tulee vielä joku päivä oikea sarjakuvapiirtäjä, jos jaksan harjoitella yhtä ahkerasti. Kuviksennumeroni nousi hitaasti, mutta varmasti kunnes lukiossa sain jo täyden kympin ja opettaja suositteli pyrkimistä Taideteolliseen korkeakouluun. Sinnehän minä menin ja tässä sitä tehdään kuvituksia ja sarjakuvia ammatiksi ja joka päivä muistan 10-vuotiaan luokkatoverin neuvot, joka uskoi kanssa että kaikki on pelkästä harjoituksesta. Nyt jossain luokkakokouksessa vanhat luokkatoverini ihmettelivät, kuinka minä, luokan pahin söhertelijä voin olla kuvallisella alalla. Eli pedagogisesti olen Keijon kanssa kyllä täysin samoilla linjoilla.
Kuvitukset       Sarjakuvat         Animaatiot       Käsikirjoitukset                 http://www.jannetoriseva.fi

Jööti

  • Jäsen
  • Viestejä: 48
  • "I think I'm getting the fear" - Dr. Gonzo
Re: Värien maailma
« Vastaus #27 : 03.04.2007 klo 23:26:28 »
Tämähän mielenkiintoiseksi ajautui... :)

Periaatteessahan asia on ihan biolokijaa ja varmasti olosuhteet sitten filtteröivät sitä kuinka nämä geenipahaiset käyvät ihmisen suonistoissa. Monilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta hyödyntää potentiaaliaan luovalla osastolla, mutta yhtälailla sitten toisilla on mitä otollisimmat olosuhteet ja motivaatiotakin tuntuisi olevan... mutta silti jotain puuttuu? Se on se lahjojen puute.

Itse allekirjoitan tuommoista enemmän tai vähemmän käsinkosketeltavaa käsitystä kuin lahjakkuus, sekä sitten lahjattomuus, niin kylmää kuin se onkin. Sitä joko luonnostaan on tai ei ole. En usko että kaikki etenevät samassa tahdissa jos asetettaisiin samalle linjalle ja suotaisiin samat olosuhteet.
Isona voi puhua vähemmän

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Re: Värien maailma
« Vastaus #28 : 03.04.2007 klo 23:41:20 »
Oma kuviksennumeroni oli ala-asteella 6 eikä kukaan pitänyt minua millään tavalla kuvallisesti lahjakkaana. [.....]Kuviksennumeroni nousi hitaasti, mutta varmasti kunnes lukiossa sain jo täyden kympin ja opettaja suositteli pyrkimistä Taideteolliseen korkeakouluun.

Mulla oli kanssa kutonen aika pitkään. Niinkun itse asiassa monen muunkin aineen numero. Kuutta ja seiskaa vaan. Yläasteella ei vaan jaksanu olla kiinnostunu oikeen mistään. Kuvis ei ollu koskaan kasia parempi missään, äidinkieli nousi lopulta ysiin ja kirjotin siitä ainoan laudaturin - vaikka välillä sain siitä jo ehdotkin, nelosia ja vitosia pitkänä rimpsuna. Miten hitossa värien maailmasta on päästy tähän?
Öh, värisilmää, nuotti-, tai kielikorvaa ei voi opetella ulkolukuna?

Timo

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Värien maailma
« Vastaus #29 : 03.04.2007 klo 23:53:54 »
Öh, värisilmää, nuotti-, tai kielikorvaa ei voi opetella ulkolukuna?

Timo
Mitä muuta se on kuin ulkolukua jos tuhansia kertoja pimputtamalla kitarankieliä vihdoin alkaa erottaa sävelkorkeudet toisistaan ja saa härvelin vireeseen? (Alussa ei ollut aavistustakaan oliko toinen sävel toista korkeampi vai samankorkuisia vaikka tunnistin toki musiikkikappaleita.)

Ja miten muuten voi oppia kieltä kuin kuuntelemalla?

Ja väriähän ei voi mieltää ollenkaan ilman verrokkiväriä.
« Viimeksi muokattu: 04.04.2007 klo 08:00:27 kirjoittanut keijoahlqvist »