jotenkin tämä
uutinen kirjastojen sulkemisista jäi viime viikkojen jalkoihin, vanhempani informoivat kun asuvat mainitulla paikkakunnalla (Salo, os.Halikko).
muutama kohta tuosta tökkää vielä ilkeämmin:
Vuonna 1999 Suomessa oli 948 kirjastoa. Viime vuonna määrä oli tippunut 827:ään.
Sulin on huolestunut myös siitä, että kirjastojen hankintamäärärahat ovat pysyneet 1990-luvulta lähtien lähes samalla tasolla.
- Ne jäivät 90-luvun laman aikaan kuoppaan, eivätkä ole sieltä nousseet, kultuuriasiainneuvos Hannu Sulin toteaa.
Tiedän kyllä: elämme informaatioteknologian yhteiskunnassa jossa kaikilla on nettiyhteys, älypuhelin, 6 blogia ja 48 sosiaalisen median tiliä ja koska se on normi ei ole syytä tukea lähintä kivijalkaliikettä /kirjastoa ja hankkia fyysistä levyä, elokuvaa,kirjaa tai sarjakuvaa koska sen saa ladattua kuitenkin, laillisesti tai laittomasti.
⸮Tämä tasa-arvoistaa ja edistää lajimme kollektiivista sivistystä ja kykyä empatiseerata ja tukea moniarvoisuutta ⸮ (niille jotka ei typografia tunne:kyllä, on ironiaa)
Kirjastolaitos on kustantajan ystävä ja monen tekijän henkireikä. Netti on toki tiedonkin tyyssija, mutta taustatyön kohdalla kirjasto, yhteiskunta eli me veronmaksajat ihan itse, vähentää oman rahan kuluttamisen tarvetta se kun on yhteisen hyvän nimissä tehty jo.
usein tavoilla joita et olisi tullut edes ajatelleeksi.
Kvaakin kirjastoväki on valitettavasti vain hyvänpäiväntuttu-tasolla,joten seuraava hypoteeisini on yksin tuntemieni kirjastohenkilökunnan edustajien tietotaidon varassa,sen pohjalta sarjakuvahyllyn en näe, varsinkaan vähänkään aikuisemmalle(kypsempi, ei se hydrauliikkaosasto), suunnatun olevan ykkösenä pelastettavissa puolustusbarrikaadin taa jahka säästöleikkurin giljotiininterää hiotaan ideariihessä.
kun tämä vielä yhdistetään pitkään näkyvissä olleeseen mutta hiljan Hugo Pratt ja Seikkailujen mies-ketjun keskustelussa nousseeseen trendiin:
Lähestyvätköhän sarjakuvat tulevaisuudessa taidekirjoja? Kovakantisia, kalliita, (pienipainoksisia) korkeatasoisesti painettuja eliittituotteita?
Suuntaus on ollut näkyvissä jo jonkin aikaa.
Ainakaan mielestäni näiden yhdistelmä ei ole sellainen jolla olisi pitkän kantaman kannalta sarjakuvakulttuuria elävöittävää ja kasvattavaa potentiaalia.
Seuraava kvartaali on eri bueno, mutta sitten sen jälkeen ollaankin runopoikakategoriassa= sarjakuvia kyllä julkaistaan yhä mutta ne runokokoelmat kasvattavat vain hiilijalanjälkeä ja loppusijoitusongelmaa, hukuttaen ne äärimmäisen harvat aidot helmet tuotokset loputtomaan banaalin sääliangstisen massakauran mukakorkeataiteen liibalaabasuohon, ihmisten tavoittamattomiin.
Jonkinlaista addressintynkäähän noita kirjastojen sulkemisia vastaan kerätään, mutta zeitgeist on sama kuin ennenkin: jos tuet kirjastoja, ei osteta keskoskaappeja,Murhaaja.
Ja jos ei anneta kolmelle apuhoitajalle kenkää ei voida korjata tietä ja jos tietä ei korjata ambulanssi ei etene ja pitää käyttää mediheliä ja pitää antaa kuudelle apuhoitajalle kenkää.
En siis ole vaatimassa oopperajuhlien perumista tai
kansallisteatterin vyön kiristystä.
Ei.
Kyse ei minusta ole niinkään kissan nostamisesta pöydälle, enemmän sen toteamisesta että se meidän virtahepomme tuossa olohuoneessa on uhkaavasti oireilemassa.
Se ei ole kunnossa ja asia ei ehkä parane jos sille laittaa pitsiliinan ylle ja väittää sohvapöydäksi.
Ja jos jollakulla on eläinlääkärin numeroa tai jokin vippasniksi jolla asiantilaa korjata, se kelpaisi vallan hyvin.
