Korjaa jos olen väärässä, mutta pikavilkaisun perusteella "Fire" sortuu samaan kuin moni muukin realistisen kyyninen vakoilustoori: kylmän sodan aikainen vakoilu kuvataan toimintana, jossa agentteja lahdattiin surutta ja ahkerasti, omia ja vihollisia. Tällainen tylyn "realistinen" kuva vakoilutouhuista on syvään juurtunut ja osaltaan ihan yhtä fiktiivinen kuin James Bondit. Todellisuudessa tappamiseen turvauduttiin perin harvoin, ja ainakin KGB:ssä sitä varten piti anoa erikseen lupa ylimmältä johdolta.
Totta kyllä Fire on kyyninen ja siinä syntyy raatojakin.
Pitäisi varmaan lukea se uudestaan mutta muistini mukaan Firen kuvaus on enemmän sitä karua tylsää arkea jossa välillä pistää esiin järjettömiä toimia ja järjetömämpää toimintaa.
Firen lunastava piirre on tämä " ei ole varmasti meidän puolella, mutta voi heilahtaa vihollisen puolelle"-tilanteiden ratkaisumalli, eli arvokkaiden siviilien mustamaalaus ja eliminointi.
Ja siitä miten omat koirat purevat kovimmin.
Onneksi tällaista ei käy todellisuudessa...
Olet oikeassa tiedustelupalveluiden käytännön suhteen, mutta vaikka samoja piirteitä on niin Queen & Country siis ei perustu Sandbaggersiin.
Molemmissa kylläkin karsitaan kaikki glooria vakoilutyöltä ja käsittelevät brittien asemaa vanhana maalimanvaltiaana ja vehkeilyn ykkösmaana.
Pirun huulen lisäksi tahtoisin itse nostaa rinannlle myös Koston veljeskunnan. Vaikka kylmä sota on siinä vain viitteellinen tausta vanhalle vihalle se antaa minusta hyvän kuvan kylman sodan euroopasta ja historian painolasteista.
