Kylmä sota sarjakuvissa

[Antti Vainio]

Esim. asukkaiden  pukeutuminen ja kaupunkikuvassa näkyvät minareetit sijoittavat sen kuitenkin ilman epäilyksen häivää Balkanille. Bordurian fasisteista tulee minulle mieleen ensimmäisenä Kroatian pahamaineinen Ustasha

[VesaK]

Ihmeellisessä tähdessä on sellainenkin ihmejuttu, että alkujaan meteorisaarelle kisaava "toinen joukkue" oli amerikkalainen. Myöhemmissä painoksissa tähtilippu muutettiin mikävaanmaan lipuksi.

Vanha juttu jo täällä kvaakissakin tämä, mutta vielä kerran: oliko se "Pako kuumailmapallolla" -seikkailuelokuva, Disney-tuotantoa elävin näyttelijöin, jossa perhe pakenee DDRstä iloiseen länteen. Elokuva kiellettiin Suomessa mutta sarjakuvaversio tuli jatkiksena APU-lehdessä, tietyissä piireissä protestiääntä nostattaen.

Mika Svensk teki (Oulun sarjakuvaseuran lehti) Kuplaan nykynäkökulmasta katsoen aika hölmön, tok ilmestymisaikanaan "rohkean" neuvostovastaisen Herpertti-sarjiksen, jossa kovasti Tintti/Mikki/Aku-henkinen Herpertti kaapataan toviksi "Neukkuslaviaan".

Eikä klingoni ole enää mittään, opetelkaapas puhumaan syldaviaa: http://www.zompist.com/syldavian.html

 

[Flemming Andersen]

"Syldaviasta" ja "Borduriasta" saa kyllä hakemalla hakea balkanilaista (jos edes minkäänmoista) miljöötä... Muutenkin fiktiivisten stereotyyppisten nimiväännösmaiden käyttö tarinassa paitsi että se on loukkaavaa, osoittaa vain kirjoittajan idioottimaisuutta ja epäpätevyyttä.

[Antti Vainio]

Hehe, onko keskuudessamme vannoutunut Tintti-vihaaja vai mistä moinen tylyys?

[Flemming Andersen]

Ei varsinaisesti... Tarkoitin tuota nimillä ja stereotypioilla kikkailua yleensäkin, Barksista ja Mustanaamiosta ö-luokan elokuviin.

[jinroh]

Ei varsinaisesti... Tarkoitin tuota nimillä ja stereotypioilla kikkailua yleensäkin, Barksista ja Mustanaamiosta ö-luokan elokuviin.

Kieltämättä olisi ollut hienoa jos Tintti olisikin estänyt Anschlussin.

[Antti Vainio]

Hergellä varmaan oli ulkoisia paineita mutta olen oikeastaan samaa mieltä noista mielikuvitusmaista, ne on ihan suolesta. Yleensä tuntuu että seikkailut on sijoitettu niihin mukavuudenhalusta, tekijät on ollut liian laiskoja kaivamaan faktoja (Hergeähän ei siitä voi syyttää ettei se olisi tehnyt kotiläksyjään). Esim. muuten mainio Bernard Prince minusta kärsii tästä ja toisaalta iso osa Corto Maltesen viehätystä on siinä että maantiede ja historia on hallussa.

[Lönkka]

(Hergeähän ei siitä voi syyttää ettei se olisi tehnyt kotiläksyjään)

...Sinisen Lootuksen jälkeen.

Sitä ennen heitti kehiin ihan mitä sattuu.

[Antti Vainio]

Aivan, ja nuo tapahtui ihan oikeasti olevissa maissa

[VesaK]

Tintti Neuvostojen maassa hävetti syvästi Hergéä itseään jälkeenpäin, sen kaikki paljastukset bolsevikkien rappiotilasta ovat peräisin Joseph Douilletin, entisen Belgian Venäjän-konsulin "muistelmasta" Moskova ilman verhoja. Vain neuvostomaan seksuaalista villiintymistä eli riettautta koskevia kohtia Hergé ei yllättäen käyttänyt...
Uusi valta pisti herkuttteluun ja ylellisyyteen tottuneen Douilletin telkien taa useammaksi vuodeksi, eli kirjan "värittynyt" sävy on jotenkin ymmärrettävä. Partiopoika Hergé ei jutun kaikkia nyansseja tajunnut tarinaa muokatessaan.

Pour créer Tintin au pays des Soviets, Hergé n'a pas eu le loisir de visiter le pays dans lequel Tintin était envoyé, ni de s'inspirer d'une documentation abondante. Tous les éléments que contient cet épisode furent fournis par Moscou sans voiles, écrit par Joseph Douillet, ancien consul de Belgique en Russie, à Rostov-sur-le-Don. Dans son ouvrage, Douillet a un grand parti pris contre le communisme et Tintin au pays des Soviets est en quelque sorte la mise en BD de Moscou sans voiles.

[Kivik]

Kertoiko Herge mikä häntä siinä hävetti? Josko häntä hävetti se, että hän olisi voinut saada aiheesta taiteellisesti enemmän irti ja kirjasta sillä tavoin myös puhuttelevamman. Nyt se jäi pamfletin asteelle. Sodan jälkeen oli kai sitten jo vanhanaikaista, epäreilua ja epämuodikasta kuvata Neuvostoliiton alkuaikojen mustia puolia eikä aiheeseen kai silloisessa ilmastossa enää voinut muutenkaan palata. Sinne olisi kuitenkin ollut luotettavaa ja eksoottista sijoittaa Tintti seikkailemaan.

Borduriasta ja Syldaviasta löytyy muuten wikipediasta mukavasti tietoa. Kyllä se Herge on taustatyötä tehnyt.

Vaikea muuten käsittää ajatusta, että fiktiiviset paikat taiteessa ovat "stereotypioilla kikkailua". Hui hai!

[VesaK]

Hergéä hävetti ennen kaikkea se sokea uskominen Douilletin "faktoihin" - myöhemmissä albuissa suunnattiin jo selvästi kohti realistisempaa kerrontaa.
Aikuistumista tapahtui Tintti Afrikassa (Kongossa) ja Tintti Amerikassa -albumien välillä. Huomatkaa suhtautuminen kongolaisiin "belgian kansalaisiin" verrattuna miten on esitetty intiaanien kohtalo USA:ssa.
Kirjeenvaihtoystävä, sittemmin kuvanveistäjä Tsang opasti Hergéä asiallisempaan suhtautumiseen kiinalaisia kohtaan - japanilaiset olivat sitten ihan eri juttu.     

Mutta Tuhatkaunon tapauksesta vielä, sitä ennen tai sen tilalla piti ilmestyä aivan toinen albumi, jonka käsikirjoituksen kirjoittamiseen tympääntynyt Hergé tilasi Gregiltä. Kyseistä tarinaa Herzee jaksoi luonnostella kuitenkin vain muutaman sivun verran, se kun ei tuntunut omalta.

No, myöhemmin Gregin yhteistyö esim. Franquinin kanssa sujui mutkattomammin. 

[Flemming Andersen]

Vaikea muuten käsittää ajatusta, että fiktiiviset paikat taiteessa ovat "stereotypioilla kikkailua". Hui hai!

Taiteella ei ole noiden kanssa mitään tekemistä, Borduria, Brutopia, Palombia, Syldavia, Lugash ym. mielikuvittuspaikat on ladattu täyteen omia niukkoja tietoja ja sitä enemmän stereotypioita. Oikea taiteilija ottaa korkeimman omakätisesti selvää asioista, jos hänellä oikeasti on jotain sanottavaa.

[Kivik]

Jos jokin on "kylmää sotaa sarjakuvissa", niin suomalainen sensuuri.

Ihmenelosten ensimmäisessä seikkailussa 1961 Sue sanoo Benille:

"Ben, we´ve got to take that chance... unless we want the commies to beat us to it!"

Vuonna 2005 ilmestyneessä Ihmesarja-pokkarissa Sue sanoo:

"Ben se riski meidän on pakko ottaa... muuten kommarit ehtivät ensin".

Mutta vuonna 1982 suomennoksessa saattoi sanoa vain näin:

"Ben, meidän täytyy ottaa riski... ellemme halua heidän lyövän meitä".

Mitään vihjettä siitä, keitä nämä "he" ovat, tai miksi "he" löisivät avaruusmatkaa suunnittelevia tulevia ihmenelosia ei lukijalle paljastettu.
Vuonna 1961 ilmestyneen sarjakuvan klassikon saattoi siis kääntää sanasta sanaan Suomessa vasta 45 vuotta myöhemmin! Kaksi vuotta sitten! Tämä jos jokin on kylmää sotaa sarjakuvissa. Ei se mitä sanottiin ja kuvattiin, vaan mitä ei saanut sanoa tai kuvata...

[Timo Ronkainen]

Taiteella ei ole noiden kanssa mitään tekemistä, Borduria, Brutopia, Palombia, Syldavia, Lugash ym. mielikuvittuspaikat on ladattu täyteen omia niukkoja tietoja ja sitä enemmän stereotypioita. Oikea taiteilija ottaa korkeimman omakätisesti selvää asioista, jos hänellä oikeasti on jotain sanottavaa.

Eiköhän se ole määräävää ennemminkin, miten noita mielikuvituspaikkoja käyttää. Hergeä ei voi kamalasti stereotypioista mennä syyttämään enää Sinisen lootuksen jälkeen tehdyistä albumeista. Parhaimmillaan paikan päälle laitettiin asiamies kuvaamaan ja dokumentoimaan oikeita paikkoja. Mielikuvitusvaltioiden avulla voidaan sanoa enemmän "rivien välistä".

Timo