Eksymme aiheesta, mutta moderaattorit riehukoot ja uusia ketjuja luokoot jos niin näkevät parhaaksi.
Toivottavasti vain sentään leikitään... Harva lienee eri mieltä kanssani räikeimmistä mielikuvitusmaista, kuten Amerzoniasta tai Palombiasta, joiden tekijät tuskin ovat Latinalaista Amerikkaa nähneet edes telkkarista.
Hetkinen, mitä mieltä olitkaan? Ankardo nyt on täysin puhtaasti fantasiamaailmaa muutenkin, missäs nyt ankat olisivat poplaria ja revolveria käyttäneet, Akussakaan ei ketään ammuta ainakaan. Kuvasto ammennetaan jostakin kovaksikeitetyistä dekkareista ja Etelä-Amerikka joistain kirjoista, en ole lukenut, mutta joku vaisto arvaisi, että Hemingwaylla voi olla jotain tekoa asian kanssa. Romantiikkaa. Romantiikkaa.
Mitäköhän Kvaakin väki tykkäisi Fennoskandian tasavaltaan sijoittuvasta poliittisesta trilleristä, jossa jääkarhut tallustelevat Volvojen ja Saabien rinnalla Svenien ja Ericien ryystäessä akvaviittia mustamakkaran painikkeeksi ja turistessa Nokian kännyköihin?
Tässä on pitkälti sitä jujua. Jos ottaa oikean valtion, pitää tehdä taustatyötä ja saada kaikki näyttämään aidolta. Myös vaikutukset historiaan pitää miettiä ihan eri tavalla. On tietenkin ihailtava vaikkapa Prattia, joka marssittaa Corton milloin mihin historian taitekohtaan pällistelemään, mutta taidehan olisi tylsää, jos kaikkien pitäisi tehdä aina samalla tavalla. Jos sankari menee ja aiheuttaa vallankumouksen olemassaolevassa maassa, kyseessä on vaihtoehtohistoria ja tämän jälkeen joutuu suunnittelemaan koko omaa maailmaansa toiseen suuntaan.
Jos taas keksii mielikuvitusbanaanivaltion, voi sopia että siellä keikautetaan kaikki ylösalaisin ja tapahtuu vaikka mitä, mutta kun ei turhaan painoteta tarkkaan, missä mokoma maa sijaitsee ja niin edespäin, voi jatkossakin ottaa vastaan historian suuret ääriviivat kerrontaa vievänä elementtinä - niinkuin vaikka ottaa mukaan juuri tehtyjä tosimaailman keksintöjä.
Minusta on uskottavampaa, että marsupilameja asuu Palombiassa kuin Brasiliassa.
