Halo Jones

[Curtvile]

Hyvä että on saatavilla.
Ymmärrän käsikirjoitussivujen poisjätön. Vaikka olennainen osa ovatkin, joskus paljon mielenkiintoisempia kuin piirros luonnokset.

Ian Gibsonilla on kulmikas, tunnistettava piirrostyyli!

Oli.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Muistan toki, että Gibson on jo kuollut.

Uskon, että tulevan kirjan artikkelit valottavat muun ohessa myös Halo Jonesin feminismiä. Pienellä haulla netistä löytyy aiheesta englanniksi vaikkapa tämä Maggie Grayn pieni essee ”Hanging Out With Halo Jones: ‘the first feminist comics heroine’?” (linkki avaa suoraan pdf-tiedoston).

Grayn esseen mukaan Halo Jonesin feminismiä ovat mm. seuraavat piirteet: teoksessa naiset ovat päähenkilöinä, näkökulma on tavallisen naisen, kertoja on ensimmäisessä persoonassa, naiset ovat vallanpitäjinä, ja tarina myös kuvaa sortoa. Moore ei esitä, että naisten hallitsema yhteiskunta on rauhanomaisempi kuin miesten eli hän ei ole matriarkaalinen idealisti toisin kuin oli esim. Ihmenaisen luoja Marston.

[kilpikonna]

Sääli että vain 3 kirjaa, 9 sijasta. Sain juuri luettua ja fiilis hyvinkin ristiriitainen. Paperi on paksua ja sarjis näyttää hemmetin komealta! Taide 5/5. Pidän jopa väreistä 4/5, (vaikka tämä taitaa olla 4-väri teos). Teksti tuottaa eniten hankaluuksia, ei siksi että se on juuri hyvän kokoista ja kaunista, vaan koska tarinan ymmärtäminen on vaikeaa. 3/5 kirjoituksesta. Kokonaisuus on vain 3+ ... ainakin 1.lukemis kerran jälkeen JA se johtuu suurelta osin siitä, että minulta menee tästä varmaan 45 % ohi. Ehkä tämä tosiaan vaatii uudelleen lukemisen?

Alla esimerkkejä 1.aukeamalta. Galaktisen radiolähetyksen kautta suoraa syvään päätyyn heikolla uimataidolla.



DATAPÄIVÄÄ,
päivästä päivään,
totta toinenkin puoli...
täällä Pirtsa Vikkula,
moi!

Leväparoni
Lux Roth Chop:
juuko eikö?
Puuttuuko asiaan vai
kallistaako lasiaan?
Siitä kertoo
Jaxx Firpo Chop
Towersista
Pseudoportugalista...

Voisi melkein käydä sivu sivulta läpi paikkoja, hahmoja, asioita, esineitä, uskontoja, rotuja, jne. Jos sitten aukeaisi paremmin. Kirjassa on hienot esipuheet, jotka kuitenkin omalla kohdalla eivät täysin avaa mistä tässä klassikossa on lopulta kyse. Väitän että tämä on melkein fiilis pohjalta tehty, ilman täydellistä punaista lankaa.

[Reima Mäkinen]

Sääli että vain 3 kirjaa, 9 sijasta.

Väitän että tämä on melkein fiilis pohjalta tehty, ilman täydellistä punaista lankaa.

Fiilistelyähän se. Tehty alun perin mustavalkoiseksi. 2000AD on tuottanut viime vuosina toista hieman saman tyyppistä sarjaa nimeltä The Out. https://shop.2000ad.com/series/story/The-Out

Kirjastosta luin ekan kokoelman, ja sarja jatkuu. Tässä sankaritar haahuilee yksin ulkoavaruuden oudoissa ympäristöissä. Tarina ei ole aivan yhtä vahva kuin Moorella, mutta graafinen puoli on todella mielenkiintoinen.

[kilpikonna]

Pohdin vielä jääkö H.J. kokoelmaani, koska tällä hetkellä Energon-, Absolute- ja The Last Ronin universumit vetävät niin vahvasti puoleensa. The Out hienon näköinen, MUTTA jos samaa kuin H.J. niin ei hyvä.

[hdc]

Ei kai se että myöhemmät ajatuksissa olleet osat jäi tekemättä vaikuttaneet näihin ilmestyneisiin (tai ehkä sen kolmannen loppuun, vaikka se avoimeksi jääkin?)

Mutta Moore ja Gibson heittävät tosiaan lukijan suoraan immersioon, eivätkä selittele jokaista erityispiirrettä: se mikä on tarinan kannalta tärkeää tulee kyllä tutummaksi, vaikka kaikkea ei selitetäkään. Ja vaikka eittämättä mukana on paljon satunnaisia heittoja ja ideoita joilla ei ehkä ole suurempaa tarkoitusta, niin onhan siellä kuitenkin kanssa selkeää kasvutarinaa...
Mutta tuo immersiivisyys ja selittelyn välttely on kyllä ihan pätevä tapa luoda elävän ja rikkaan maailman tuntua: lukijasta sitten riippuu pitääkö tuosta vai ei (mutta jos ei pidä, niin arvelen muidenkin Alan Mooren teosten olevan ongelmallisia, koska tekee sitä kyllä muuallakin).

[kilpikonna]

Ainakin kirjan esipuheessa, kerrotaan aukeaman verran siitä kuinka kirjoja olisi pitänyt olla paljon enemmän. Se oli alkuperäinen tarkoitus. Koska kirjoja ei sitten tullutkaan, niin alkp. idea ei toteutunut. Lukija saa kolme kirjaa, jotka eivät tunnu jatkumolta.

En myöskään missään vaiheessa tarinoita, tuntenut jännityksen tunnetta. Korkeintaan presidentin sviitti kohtaus oli sellainen, että jaa ihan tätä en odottanut. Jo kirjan takakannessa kerrotaan mitä on tulossa, Halo Jones työskentelee risteilyaluksella, liittyy armeijaan, rakastuu, jne. Hänen ns. suhteet loistavat poissaolollaan. Sekin olisi tuonut jännitystä. Nyt on vain hetki ja se on nopeasti ohi. Tämä puoli on ihan selvästi hukattu mahdollisuus.

Nyt kun luen esim. Warren Ellis (Transmetropolitian) kirjoja, niin kyllähän tämä maailman rakentaminen on aivan eri tasolla. On sivukaupalla sisältöä pelkästään siitä mitä kaikkea roinaa Hämähäkki Jerusalem tänään pumppaa kehoonsa. Uutislähetykset, mainokset, media näkyy kaikkialla. Se on jatkuvasti läsnä koska paneeleita riittää.

Halo Jones kohdalla siitä maailmasta, vaikkapa nyt Vanteella, olisi saanut paljon enemmän irti. Esim. ne liskot ja muut rodut, ai että. Ehkä täysin mielivaltaiset viranomaiset, köyhyys, rikollisuus, taudit, huumeet, korruptio, väen paljous. Edelleen olen sitä mieltä että jos olisi saatu se lähes 10 kirjaa, niin oltaisiin aikalailla eri leveleillä.

[hdc]

Kirjoja piti tulla enemmän, ja siihen viittaa esim. kolmannen osan alussa oleva vielä kaukaisemmassa tulevaisuudessa oleva historioitsija, joka viittaa merkittäviin asioihin mitä Halo Jones tulisi tekemään, sellaisiin jotka kolmannen kirjan lopussa eivät ole vielä kunnolla tulleet ilmi. Mutta ei se tarkoita että esim. ekan osan olisi ollut tarkoitus olla kolme kertaa laajempi.

Kuulostaa siltä että haluat tämän olevan joku ihan toinen tarina kuin mitä Moore ja Gibson päätyivät tekemään. Mitä voi tietysti haluta, mutta en se ehkä hedelmällisin tulokulma lukemisiin ole...

Väitän että Vanne oli jo nyt ihan tarpeeksi tuttu suurelle osalle lukijakuntaa ilman sen tarkempia laajennuksia, massatyöttömyydessä ja näköalattomassa toivottomuudessa se oli kovin lähellä Thatcherin Englantia scifikuorrutuksella (ja onko se Orpo-Purran Suomi? tjaa-ah). Paikka jossa on tarjolla vain vieraantumista, merkityksettömyyttä, sisällöttömyyttä, sen kerronnallinen funktio oli olla paikka josta piti päästä pois, ei että siellä vietettäisiin enemmän aikaa kun on niin kivaa.
Ja sama elämän sisällön ja merkityksen etsintä jatkuu seuraavissakin osissa, ja heikonlaisella menestyksellä, mutta avoin loppu (ja edellämainitun historioitsijan näkökulma) antaa kyllä etsinnälle toiveikkuutta (jos sarja olisi jatkunut niin toivo olisi ehkä taas päädytty lykkäämään eteenpäin, mutta tiedä minne olisi päädytty).

[kilpikonna]

- Halo Jones jäi kesken, koska tekijöiden ja julkaisija Fleetway Publicationsin välille tuli tekijänoikeus- ja palkkioriitoja. Alun perin tarinasta piti tulla yhdeksän osan pituinen, mutta se päättyi ennenaikaisesti kolmanteen kirjaan.

- Alan Moore suunnitteli kertovansa Halo Jonesin elämästä yhdeksän kirjan kautta, jotka olisivat kattaneet hänen koko elämäntarinansa.

On sanomattakin selvää että kyseessä on raakile. Sitä voidaan pitää scifi klassikkona, MUTTA ainakin omaan makuun punainen lanka jää puuttumaan. Tarina on täynnä epäloogisuuksia. Esim. Vanteella ei työtä heru, mutta sitten aika helposti sieltä lähdetään Manhattanin puolelle, josta töitä löytyy kysymällä. Eikä mitä tahansa töitä, vaan luksusristeilijälle tarjoilijaksi huijaamalla.

Vanteen kurjuus, muuttuu hetkessä paratiisiksi. Paatti tarjoaa valtavan määrän mahdollisuuksia. Presidentin sviittiinkin kävellään vain pokkana sisään. Delfiini navigaattori on lähes jumalan asemassa Haloon verrattuna, mutta mitä vielä, sitä päästään henk. koht. ystäväksi/ palvelijaksi ilman sen suurempaa draamaa.

Halo vaihtaa työtä lennosta ja tuntuu olevan lähes jokaisen suosiossa. Sota on sitten kummallisesti aivan eri juttu. Sinne vain päädytään. Selvitään sankarina hengissä, jos selvitään. Siinä vaiheessa kun neidon henk. koht. saavutuksista saarnataan luennolla, niin tuli mieleen että huh... "muuttaa galaksin kulun..." vai miten se meni. Tämä on raakile. Täysin keskeneräinen. Äärimmäisen yli-HYPEtetty. Taide antaa paljon anteeksi ja värit. Upea painos, MUTTA ei se peitä näitä juuri ongelmia.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Siinä vaiheessa kun neidon henk. koht. saavutuksista saarnataan luennolla, niin tuli mieleen että huh... "muuttaa galaksin kulun..." vai miten se meni. Tämä on raakile. Täysin keskeneräinen. Äärimmäisen yli-HYPEtetty. Taide antaa paljon anteeksi ja värit. Upea painos, MUTTA ei se peitä näitä juuri ongelmia.

Hassua kun aina kehut värejä. Itse asiassa tämähän on alun perin ollut mustavalkoinen teos. Minusta tässä kokoelmassa on loistavat värit, mutta ne eivät tee sarjaa paremmaksi.

Pitää muistaa, että tämä sarjakuva on 80-luvulta. Tässä on päähenkilönä siihen aikaan poikkeuksellinen hahmo, joka ei ole mies eikä supersankari. Lisäksi mukana on sen ajan brittiläisen yhteiskunnan kommentointia, jota nuoremmat lukijat eivät välttämättä huomaa.

Muuttihan Halo galaksin historian ihan tarinan lopussa tekemällä jotakin eräälle tärkeälle henkilölle.

[kilpikonna]

Neljän värin yhdistelmä tekee ihmeitä. Valitettavasti tämä ei jää kokoelmaani. Halossa on paljonkin hyvää, mutta todellisuudessa se on vain pinta raapaisu siitä maailmasta mitä sen piti olla. Ehkä Halon merkitys on suurempi kuin kirjan anti.