Perintö: sarjakuvat

[Wilde]

Itseäni aikoinaan mietitytti,  mitä tapahtuisi sarjakuvakokoelmalleni kun vihdoin potkaisisin tyhjää. En tiedä onko asiasta täälä jo keskusteltu, mutta heitän aiheean kuitenkin ilmaan.

Eli mitä tapahtuu teidän sarjakuvakokoelmille kuolemanne jälkeen? Kärrätäänkö kallisarvoinen kokoelmanne kaatopaikalle vai saunan sytykkeiksi? Löytääkö se ehkä uuden paremman kodin?

[Chemo]

Kärrätäänkö kallisarvoinen kokoelmanne kaatopaikalle vai saunan sytykkeiksi? Löytääkö se ehkä uuden paremman kodin?

Mun perilliseni eivät ole niin dorkia että heittäisivät hyvää, helposti realisoitavaa tavaraa roskikseen. Voi olla että he säilyttävät jotain itsellään, tai ehkä myyvät kaiken pois johonkin fiksuun paikkaan. Päättäkööt itse.

[El Lobo]

Minun kaikki omaisuuteni pannaan samaan kuoppaan.

Tuleeko isokin kuoppa? 

Samaa olen joskus ajatellut itsekin, että lehdet joutavat samalle roviolle kuin allekirjoittanutkin. Luulempa kumminkin minun sarjikset jäävät jälkipolvien iloksi/taakaksi. Saavat sitten myydä lehdet tai jättää omiin hyllyihinsä, mutta tuhota ei saa tai palaan takaisin.

[J-Viilee]

Minä testamenttaan jollekin Kvaakkilaiselle kaikki sarjikset.. Tai, ehkäpä jopa muutama onnellinen pääsee niitä jakamaan.

Enpä vain ole vielä päättänyt ketkä ovat sen arvoisia.

   

[matti]

Jos jään huomenna auton alle ... Arvaisin niiden päätyvän "divariin" noin vuoden sisällä.

[Irene]

Hauskaa että muutkin ovat miettineet tällaisia... Itseäni on jo pitkään huolettanut, miten käy rakkaille kirjoilleni ja sarjakuvilleni kun potkaisen tyhjää (toiv. myöhään). Omia lapsia ei ole, joten pitäisi bongata joku sukulaislapsi, jolla olisi sama rakkaus kirjoihin, jotta hän osaisi arvostaa niitä.

Jos tällaisia sukulaisia ei sattuisi olemaan (mikä ei olisi ihme), niin parasta olisi että kokoelmani vietäisiin divariin muiden lukijoiden iloksi. Tällöin tietysti kokoelma hajoaisi ympäri maata, mutta kirjat sentään toivottavasti saisivat rakastavan omistajan.

[keijoahlqvist]

Miksi ei testamentata paikalliselle mielenterveysseuralle?

Omani päätyvät kouluni sarjakuvakirjastoon. Mikä on melkein sama asia.

[Irene]

Miksi ei testamentata paikalliselle mielenterveysseuralle?

Omani päätyvät kouluni sarjakuvakirjastoon. Mikä on melkein sama asia.

Hyvä idea. En ole varma täkäläisten mielenterveysongelmaisten lukuharrastuneisuudesta (tai no, minkä tahansa muunkaan jonne voisin vetäytyä kuolemaan), mutta pitänee visioida joku järkevä kohde, jossa ihmiset arvostavat lukemista! Näin siis siinä tapauksessa että geenilotto tekee tehtävänsä ja kaikki suvun lapset ovat jotain passiivisia television töllöttäjiä, jotka sanovat kirjoille ja sarjakuville "mröhö".

[Samone]

Ainakin toistaiseksi oma jälkikasvu vaikuttaa kiinnostuneelta sarjakuviin.

[keijoahlqvist]

Tämän foorumin vanhemmat raahaavat lapsensa psykiatrille, jos ne osoittaa sairaalloista kiinnostumattomuutta liiallisesta sarjakuvien nauttimisesta.

[Samone]

Tämän foorumin vanhemmat raahaavat lapsensa psykiatrille, jos ne osoittaa sairaalloista kiinnostumattomuutta liiallisesta sarjakuvien nauttimisesta.

Jaa. Poika on vielä pientä verrattuna minuun hänen ikäisenään ja hieman vanhempi tyttö lukee kirjoja huomattavasti enemmän kuin aikuiset keskimäärin. En siis ole järin huolissani lasteni kehityksestä, ainakaan tässä vaiheessa. Todetaan vielä että ikäänsä nähden molemmat lukevat poikkeuksellisen paljon.

[pappa-sami]

Tähän ongelmaan löytyy yksinkertainen ja yleishyödyllinen ratkaisu: Suomen Sarjakuvaseuran Kokoelma. Toimii nykyisin Helsingissä Arabianrannassa TAIK:in kirjaston yhteydessä.

http://sarjakuva.kapsi.fi/joomla

Tuonne voi kärrätä sarjakuvia jo eläessään jos tilan ahtaus alkaa vaivata. Plussana antikvariaattiin tai noutolavaan verrattuna on se, että niitä voi halutessaan käydä lukemassa.

Nostalgialla muistelen miten 80-luvulla tuli vietettyä lukuisia hetkiä arkistolla vanhojen Tintin-lehden vuosikertojen parissa. Ranskalaisia albumeita ja fanzineita löytyi jo silloin paljon.

Joten ei kun testamenttia päivittämään...

[Wilde]

Lahjoitus kirjastolle oli aikoinaan minunkin päätös, mutta esikoiseni synnyttyä pitää seurata osoittaako kiinnostusta sarjakuvia kohtaan. Toivottavasti. Toinen vaihtoehto on että poika raahaa lehtiä salaa divariin jo ennen kuin meikäläisen aika on täysi. Siinä tapauksessa pitää toivoa, että osaa edes pyytää hyvän hinnan.

[Laura Sivonen]

Jaa-a. Toivon, että näin 20-vuotissynttäreistä toipuneena perinnönjaon miettiminen ei olisi omalla kohdalla kovin ajankohtaista. Kokoelma on kyllä karttunut ihan hyvää vauhtia ja kokoakin alkaa hiljalleen olla. Kun aika minusta joskus jättää, niin toivon, että sarjakuvat jäisivät omille lapsilleni ja mikäli eivät satu kovia sarjakuvaharrastajia olemaan, niin möisivät hyvään hintaan pois ja ostaisivat jotain hyödyllistä. Vaikka tuskin yhdellä mangakokoelmalla vielä talolainaa pois maksaa.

Täytyy aloittaa se materianpalvontakoulutus jo pienestä pitäen, että oppivat pitämään huolta tavaroistaan ja arvostamaan hyvää ylläpitoa. ("Älä syö sitä tuttia, sen jälleenmyyntiarvo laskee!")

Oma isäni antoi minulle vanhoja sarjakuvia askartelumateriaaliksi. Oi ja voi.

[X-men]

Todennäköisesti joko veljenlapsille tai sitten itse "kärrää" ne divariin ja elelee niillä rahoilla kuin viimeistä päivää.