Hauskaa että muutkin ovat miettineet tällaisia... Itseäni on jo pitkään huolettanut, miten käy rakkaille kirjoilleni ja sarjakuvilleni kun potkaisen tyhjää (toiv. myöhään). Omia lapsia ei ole, joten pitäisi bongata joku sukulaislapsi, jolla olisi sama rakkaus kirjoihin, jotta hän osaisi arvostaa niitä.
Jos tällaisia sukulaisia ei sattuisi olemaan (mikä ei olisi ihme), niin parasta olisi että kokoelmani vietäisiin divariin muiden lukijoiden iloksi. Tällöin tietysti kokoelma hajoaisi ympäri maata, mutta kirjat sentään toivottavasti saisivat rakastavan omistajan.