Lopupuolella Herge, vai kertojako se oli, toteaa, että sarjakuvien sijaaan Herge olisi voinut tehdä vaikka elokuvia. Onneksi ei tehnyt. Tuskinpa olisi pystynyt tekemään lähellekään niin mahtavia elokuvia kuin mitä sarjakuvansa ovat.
Tulee ihan mieleen Coscinnyn haikailu telkkarin puolelle. En osaa päättää onko se surullista vaiko vain kummallista jos loistava sarjakuvantekijä haikailee muihin medioihin. No, tässähän se tosin oli toimittajan haikailua ja muutenkin tietenkin se paine tulee ulkopuolelta ja rahan voimasta. Telkkarissa ja elokuvassa on mahdollisuus pikavoittoihin, verrattuna sarjakuvaan. Toki riskitkin lienevät kovemmat, mutta vaadittava työmäärä taas ei ole niin infernaalinen, kun ei tarvitse kaikke itse tehdä vaan ympärillä on joukko muita av-alan ammattilaisia.
Tosiaan, tuli sellainen fiilis, että Castafioren korut olisi ollut viimeinen albumi.
Oisko se puuttuva puolituntinen sit Lento 747, Picarot ja Aakkostaide?
Juu, näin se on varmaan leikattu. Helpoimman kautta. Tosin, olihan se jo nyt melkoista pikajuoksua taas alpparista toiseen. Mua taas kiinnosti tässä oikeastaan eniten tuo Hergén suhde maalaustaiteeseen. Sitä päästiin avaamaan alustavasti, mutta harmittavasti juuri se Alph Art osuus oli jäänyt pois. Pelkästään tästä Hergén kaupallisesta- ja kaunotaiteesta saisi varmasti mielenkiintoisen ohjelman.
