Ulkoisissa piirteissä Picarot viittailee Särkyneeseen korvaan, mutta siinä ratkotaan ongelmaa joka tuli esiin jo Tiibetissä ja Castafioressa (ja viitteitä siihen on jo Punaisessa meressä ja Tuhatkaunon tapauksessa). Tiibetissä tuhon kohteeksi päätyy kokonainen lentokone mutta huomio ja toiminta keskittyy yhden henkilön pelastumiseen, Castafioressa ei mitään varsinaista seikkailua edes ole; verrattuna sarjan alkuvaiheisiin joissa Tintti kylpee gloriassa, nämä ovat lopulta varsin triviaaleja juttuja.
Lento 714:ssa tuo viedään vielä pitemmälle, niin lukijan kuin päähenkilön näkökulmasta albumin tapahtumia voidaan pitää lähinnä turhauttavina, päähenkilö on lopulta aika merkityksetön kun UFOt ufoilee ja tapahtumat pyyhkiytyvät henkilöiden muistista.
Picaroiden alussa nähdään siis erilainen Tintti, jota ei enää kiinnosta, alkuasetelman haaste näyttää selvältä ansalta johon Tintti ei halua osallistua.
Mutta päätös toimia hyvän puolesta kuitenkin tehdään, siitä huolimatta että kuten odotettiinkin se oli ansa ja loppukuvastakin nähdään että vaikutukset ovat lopulta kovin rajoittuneet, gloriaa ei tule mutta epätoivokin on selätetty.
Eikä Tintti ole ainoa moraalinen toimija tässä, kontrastina esiintyvät myös Haddock, Tuhatkauno, Castafiore kukin omalla tavallaan.
Picaroiden ansio on etiikan ja moraalin tutkiskelussa, joka on toteutettu sekä syvällisesti että hienovaraisesti. Tästä syystä sillä on erittäin suuri syy olla tullut tehdyksi (paitsi jos Trondheim jostain syystä rakastaa epätoivoa).
