Sinistä lootusta ja Hergeä tutkiessa tuli selväksi että tarinalla on pyritty vahvan tietoisesti vaikuttamaan ihmisten ajatteluun. Niinhän Michael Farrkin painottaa tarinoita taustoittavassa kirjassaan, mutta Farrin mielipide tuntui irralliselta. On kuin hän ei näkisi tarinan vaikutusta osana suurempaa kokonaisuutta vaan lähes yksin mullistavana tekijänä. Myös jotkin historialliset seikat on oikaistu kummallisesti. Kuitenkin Sininen lootus osoittaa sen, mitä sarjakuva voi parhaimmillaan antaa historiantutkimukselle. Esimerkiksi mielikuvatutkimukseen tarina sopi kuin nakutettu.
Parhaiten tietoinen vaikuttamisen halu näkyi siinä, mitä Herge ja ystävänsä Tsang Tsong-jen olivat valinneet tarinaan kerrottavaksi kiinalaisista, japanilaisista sekä länsimaalaisista. Tarina on, kuten tiedossa oli, imperialismin vastainen. Terävin kritiikki osuu japanilaisiin, joista ei löydy mitään hyvää ja sama kritiikki osuu hieman sievisteltynä myös länsimaalaisiin Shanghain asukkaisiin. Kiinalaisten osaa sorrettuna mutta oikeamielisenä kansana puolestaan korostetaan toiseen suuntaan. Esimerkiksi 1930-luvun, minne tarina sijoittuu, Kiinan sisäinen epävakaisuus on jätetty taustalle. Kommunistien ja nationalistien välistä kamppailua ei ole otettu tarinaan mukaan ja tyhmäähän se olisi ollut kun tarkoitus on ollut antaa kiinalaisista hyvä kuva. Ei siinä ristiriitaisuuksia kaivata. Japanilaisistakin annetaan totuutta yhtenäisempi kuva, mutta tässä tapauksessa on mahdollista ettei maan sisäiset erimielisyydet ole olleet tiedossa Hergellä. Länsimaalaiskritiikin pehmennyksestä en ole sen sijaan aivan varma, mutta vaikuttaisi siltä ettei Herge ole tarinassa maininnut missään vaiheessa Shanghain ranskalaisaluetta vaan keskittyy kansainväliselle alueelle. Onko kellään parempaa tietoa tästä? Jos näin on, imperialismin kritiikkiä ei ole taidettu uskaltaa ulottaa aivan oman kielen puhujiin saakka...
Oma lukunsa ja pohdinnan paikkansa on sitten siinä, miksi Herge otti kantaa Kiinan tapahtumiin ja tilanteeseen myös kiinankielisten kirjoitusten kautta. (Niihin englanninkieliset käännökset
täällä kohdassa 'Trivia'.) Tsangin avulla ne tietenkin tehty on, mutta oliko tarkoitus saavuttaa kiinalaisten huomio näillä? Mahdollisesti jotain kautta, sillä Nankingin nationalistihallitus hiljensi seikkaperäisesti 30-luvun alkupuolella niitä henkilöitä, jotka kritisoivat Kiinan liian lepsua asennetta ulkoisiin uhkiin kuten japanilaisiin. Ehkä näistä asioista oli siis helpompi puhua ulkomailla jopa sarjakuvaan piilotettujen tekstien kautta kuin kotimaassa? Tietenkään kaikki teksteistä eivät ota kantaa vaan ovat mukana vain autenttisuuden vuoksi.
Muun muassa tällaisia sitä on tullut mietittyä viime ajat.