Ja kuten niin usein käy, keskustelu irtautuu lähes heti siitä, millä tavalla asia on esitetty siihen, ja alkaakin keskustelu siitä, mitä on esitetty.
Kritiikkiä kohdistui valonnopeasti siihen, että yleensäkin käsiteltiin, ihan sanomalehden sarjakuvasivulla kaikkien luettavissa, sellaista aihetta kuin holokausti. Medialukutaitokin taisi tässä olla koetuksella; humoristinen strippisarjakuva koetaan yksioikoisesti pilkaksi - melkein mistä tahansa aiheesta. Muita sen sisältämiä viestejä ei osata ruutujen välistä lukea.
Fingerpori aukeaa yleensäkin pienen ajatusponnistuksen jälkeen, kaikilla vain ei näytä olevan viitseliäisyyttä tuohon pohtimispaussiin.
Ja tuon naurun katsotaan kohdistuvan tässä tapauksessa natsien ohella myös juutalaisten kohtaloon - vaikka tästä ei todellakaan ollut kyse. Tällaiset reaktiot ajavat ylivarovaisuuteen aiheiden valinnassa. Taliban-veijarit olivat monille näköjään yhtä vaikeita ymmärtää... ja tietty jo pelkkä aihe sai aikaan hyvinkin mielikuvituksellisia pelkoja ja pelotteluvisioita.
Toisaalta, sehän on usein taiteilijan kohtalo. Kukaan ei ymmärrä. ;-)
