Toisaalta taas, pitääkö olla pelkästään juutalainen jotta voi kokea juutalaisten kansanmurhaan viittaavan vitsailun loukkaavana?
Toisaalta taas, Hesarin keskustelussa ilmoittautui "Kasvissyöjäjutsku-kotiäiti", joka ihmetteli "Kukakohan siitä siis oikeasti valitti? Ei ainakaan allekirjoittanut, juutalainen kotiäiti, joka on sattumalta myös eläinoikeusaktivisti taustaltaan."
En edelleenkään kannata Hesarin sensuuripäätöstä, mutta en myöskään kiellä ihmisiä loukkaantumasta asiasta joka heitä loukkaa. Se on inhimillistä ja siksi oikein.
Miten voisikaan kieltää.
Tämä on sama asia, joka kiusaa minua suunnattomasti skeptisessä keskustelussa. (Puhuakseni nyt taas kerran kaikista asioista yhtä aikaa.) Jollakulla on kokemus siitä, että ufot ovat abduktoineet hänet Avaruusasema Alfaan. Skeptikko ryntää paikalle ja kiistää koko kokemuksen.
Mitenkäs jonkun toisen kokeman kokemuksen kiistää? Ei mitenkään. Jos jollakulla on mielestään jokin kokemus, sittenhän on. Se on sitten kokonaan toinen kysymys, mitä se merkitsee, pitäisikö sille panna painoa, ja miksi ihmeessä.
Tämä on hauska tosiasia: Vain niitä, jotka tuntevat tulevansa huijatuiksi, voi huijata. Vain niitä, jotka kokevat loukkaantuvansa, voi loukata. Maailman parantaminen alkaa totisesti vastaanottopäästä. Ei sanelemalla kiukuttelevan lapsen tyyliin mistä saa puhua, missä, milloin ja kenen kanssa. Valitettavasti yhä useammin sovelletaan jälkimmäistä ajattelua, jopa lakitekstiä myöten.