Pressiklubi ... puolenyön jälkeen uusintana Kakkoselta.
Eikäpä siinä nopeatempoisessa sananvaihdossa ollut mitään tilaisuutta Villen jäsentää viestiään kunnolla:
"Miltä nyt tuntuu, kun sensuroitiin?"
"Saako täällä kiroilla?"
"Kiroile nyt, mutta vähän vaan. No, sensuuri on aihe, jota..." Ja niin edelleen. Televisiossa näyttää alkavan yleistyä se, mistä puhuttiin joskus 80-luvulla: katsojan keskittymiskyvyn oletetaan olevan noin samaa tasoa kuin kokapäisellä banaanikärpäsellä, joten kun toimittaja on saanut ensimmäiset sanat ulos vieraastaan, singahdetaan eteenpäin "puheenaiheessa", ilman, että on sanottu vielä mitään.
Ohjelman rakentavin repliikki tuntuu tulleen siltä Aamulehden tyypiltä, jonka nimen jo unohdin (kts. ylläolevaa), eli sillä, että loukkaannutaan ja vaaditaan anteeksipyyntöjä, voidaan tyrehdyttää kaikki keskustelu alkuunsa. "Sinä tiesit, että se loukkaisi!(Lähde: Ville Ranta)" "Ei kun minä vain yritin keskustella." "Ei ole mitään keskusteltavaa. Olet paha."
Tietysti telkkariin pääsy myös ajaa ihmiset yrittämään näyttää jämäkämmiltä, jotta nähtäisiin, että on heillä mielipiteitä. Vahvoja ja voimakkaita.
Onnistuin katsomaan tuon yöuusinnan, koska työt olivat kesken; niitä varmaan onkin paras mennä jatkamaan heti kohta. Valmis huomenna, kuten lupasin eilen.
