Milla Paloniemen sarjakuvat

[sebastian]

Määrittele "rakentava". Onko kriitikko siis pedagogi, jonka tehtävänä on opastaa sarjakuvantekijää tekemään mieleisiään sarjakuvia?

Kriitikon pitäisi käyttää värikkäitä adjektiiveja hyvin säästeliäästi ja perustella näkemyksensä. Ei mulla muuta.

[Timo Ronkainen]

Kritiikki ei ole palautetta tekijälle, vaan teoksen esittelyä tietylle lukijakunnalle.

Näin. On toki olemassa ateljeekritiikkiä. Mutta onko se aina ns. vertaisapua? Eli tekijä (kenties etevämpi ns. mestari-kisälli tyyliin) antaa toiselle samanlaiselle kritiikkiä vai voiko se olla myös tavalinen kriitikko? Tällainen kritiikkihän ei sitten ole kaiketi julkista kritiikkiä... Öäh?... näin sitä mennään aiheesta ohi ja yli.

Timo

[Lurker]

Palatakseni otsikon aiheeseen...

Kiroilevan siilin graafinen ilme on heti tunnistettava ja päivittäiseen strippiin sopivan ekonominen. Se vain piti keksiä. Sitä sanotaan luovuudeksi. Eri korttien sijasta löisin nyt pöytään Kolumbuksen munan...

Ko. sarjakuvan hahmot ovat nekin moniulotteisia, jos todellakin niihin tutustuu. Kaikki ovat luonteiltaan erilaisia ja käyttäytyvät eri tavalla. Sarjakuvataiteilija on nähnyt vaivaa. Alkuasetelmistaan sarja on myös koko ajan rikastunut ja saanut lisää sävyjä.

Ja kuten faabeleilla on tapana, Kiroileva siilikin sisältää satiiria, parodiaa ja ironiaa enemmän kuin kotitarpeiksi. Allegoriaa ja symboliikkaa. Niin, Kiroileva siili on (myös) taidesarjakuvaa.

[J. Suominen]

Kriitikon pitäisi käyttää värikkäitä adjektiiveja hyvin säästeliäästi ja perustella näkemyksensä.

Kritiikin pitää siis olla tylsää? Pöh!

[tertsi]

Kriitikon pitäisi käyttää värikkäitä adjektiiveja hyvin säästeliäästi ja perustella näkemyksensä. Ei mulla muuta.

Totta.

[Reima Mäkinen]

Siilihän on siitä kelju taidekritisoitava, että sen diggailu perustuu enemmän sellaiselle tunnepohjaiselle fanittamiselle, kuin teknisestä suorittamisesta johtuvalle ihailulle. Siilistä on helppo tykätä, mutta sitä on vaikea analysoida älyä säkenöivästi.

Älyä säkenöivästi  Näkisin että K-siili hahmottuu kriitikolle ehkä hieman hitaammin kuin normilukijalle, jonka ei tarvitse perustella tykkäämistään tai tykkäämättä jättämistä.
Mutta samoin on minkä tahansa strippisarjan kanssa. 30 stripistä on huono sanoa mitään. 50 stripin jälkeen homma alkaa hahmottua ja jossain 100-200 stripissä voisi ajatella että sarjan (ja tekijän) ominaisluonne, heikkoudet ja vahvuudet alkavat vasta näkyä.

[Doctor Phantomizer]

Edellisellä sivulla riehuneen Hannu Lipposen kanssa nyt kyllä kerrankin täysin samaa mieltä. Mutta minä en voi käsittää sitä, että en ole eläissäni nähnyt KIROILEVAN siilin kiroilevan, vaan pikemminkin se on mörissyt jotain epämääräistä ja ilkeää. Mikä oikeastaan tässä muutenkaan on hauskaa? Vastatkaa joku, ja helpottakaa yhden ihmisen elämää. Vastatkaa lyhyesti.

[echramath]

Mutta minä en voi käsittää sitä, että en ole eläissäni nähnyt KIROILEVAN siilin kiroilevan, vaan pikemminkin se on mörissyt jotain epämääräistä ja ilkeää.

Itseasiassa siilit ovat ihan oikeasti sellaisia. Ainakin ainoa tapaamani lemmikkisiili oli sellainen, että se piti juuri semmoista tuhinaa, että jos sen kuvittelee joksikin ihmisen lausahdukseksi, niin kaikki ärräpäät sieltä tulee peräkanaa.

[sebastian]

Kritiikin pitää siis olla tylsää? Pöh!

Minusta taidekritiikin pitää olla taidekritiikkiä eikä palsta, jossa itseriittoisa toimittaja esittää verbaalista näppäryyttään kavereilleen ja kuvitteellisille faneilleen...

Mutta aikuisten oikeasti, varsinkin kun arvostelee nuorten tekijöiden töitä ja esikoisteoksia, pitää minusta osoittaa hienovaraisuutta. Vakiintunut tekijä on tottunut kovaan kritiikkiin, nuori ei. Kriittinen saa ja pitää olla, mutta ei julma.

[Lurker]

Minusta taidekritiikin pitää olla taidekritiikkiä eikä palsta, jossa itseriittoisa toimittaja esittää verbaalista näppäryyttään kavereilleen ja kuvitteellisille faneilleen...

Viittaatko tällä nyt Kvaakin etusivun arvosteluihin?

[sebastian]

Viittaatko tällä nyt Kvaakin etusivun arvosteluihin?

En, luen niitä todella harvoin.

[Lurker]

En, luen niitä todella harvoin.

Jaaha. No siinä tapauksessa huomauttaisin, että tämä ketjun aihe on Kiroileva siili.

[Reima Mäkinen]

Minusta taidekritiikin pitää olla taidekritiikkiä eikä palsta, jossa itseriittoisa toimittaja esittää verbaalista näppäryyttään kavereilleen ja kuvitteellisille faneilleen...

Mutta nuo kaksihan ovat sama asia.  

Mutta aikuisten oikeasti, varsinkin kun arvostelee nuorten tekijöiden töitä ja esikoisteoksia, pitää minusta osoittaa hienovaraisuutta. Vakiintunut tekijä on tottunut kovaan kritiikkiin, nuori ei. Kriittinen saa ja pitää olla, mutta ei julma.

Oletko katsonut Idolsia? Nuoria pitää kannustaa, se on totta, mutta nuoria saa myös kritisoida. Ja lopuksi: Tee itse parempi (kritiikki).

Siilin kritiikkejä olen lukenut Kvaakin lisäksi Sarjainfosta. Mielenkiintoisa seurata miten tämä asia tässä kehittyy.

[norpatti]

Whoa! Täähän alkaa mennä jännäksi Oli ilo lukea tuo arvostelu. Siilistä oon jo niin tottunut saamaan kritiikkiä ja hyväksynyt ettei se suinkaan uppoa kaikille, joten tuo oli kiva piristys. Kolmosalbbu on varmaankin ainoa siilialbbu, johon olen itsekin jopa ihan tyytyväinen! Eka ja toka oli vähän silleen, että sisäänajetaan hahmoa lisää ja vielä vähän ja vasta NYT musta tuntui että pääsin jotenkin näyttämään enemmän ja kuten arvostelija sanoi: LEIKKIMÄÄN hahmoilla. Koska sitä mä juuri teen. Tykkään niistä ja ilahdun ja yllätyn joka kerta keksiessäni jotain uutta. Hassua on, että mua ärsyttää omissa hahmoissani ihan samat asiat, kuin tuntuu muitakin ärsyttävän. Meillä on viha-rakkaus suhde. Saa nähdä kauanko jaksetaan.

[Lurker]

Kolmosalbbu on varmaankin ainoa siilialbbu, johon olen itsekin jopa ihan tyytyväinen!

No mutta niinhän se on, että strippisarjakuvassa varsinkin kestää aikansa ennen kuin se lähtee "lentoon". Erityisen jännää on ollut huomata, miten minimaalisilla keinoilla hahmoja on saatu kehitettyä. Just nämä pikkudetaljit ovat tuoneet sarjaan sen nykyisen rikkauden ja elävyyden. Jotenkin aika monet lukijat (tai selailijat) jäävät jumiin siilin epiteettiin, kiroiluun. Se alkaa kuitenkin olla jo vähän sivuroolissa koko sarjassa...

Tykkään myös kovasti niistä "minijuonista" eli muutaman stripin ajan kestävistä tilanteista (kuten siili selällään jne.).