Hmm, monet sanoi että tyylini sopisi ehkäpä kuvittamiseen. Siihen olen itse asiassa pyrkinytkin, haaveena olisi nimittäin saada joskus hamassa tulevaisuudessa kuvittaa jotakin oppikirjaa, lastenkirjaa, esitettä, lehteä tms. Tietäis vaan että miten lähteä markkinoimaan itseään...
Oon ajatellukin, että valtaosa tuosta sun tyylistä sopis nimenomaan johonkin lasten-/nuortenkirjakuvitukseen esimerkiksi juuri oppikirjoissa ja kaikenlaisissa lapsille ja nuorille suunnatuissa valistusesitteissä.
Homma käynnistyy sun osalta parhaiten sillai, että otat nyt projektiks tehdä itelles vaikka tämän vuoden aikana kunnon portfolio (tää on muuten jännä sana siinä mielessä, ettei yksikään tekstinkäsittelyohjelma tunnu tunnistavan koko sanaa, vaikka luulis, että tietokonetta käytetään aika lailla myös portfolioiden työstämisessä...). Kyseiseen portfolioon kannattaa tehdä erilaisia töitä, osa mustavalkoisia, osa luonnoksia, osa värillisiä ja sellaisia, joissa näkyy erilainen tyyli, erilaisten menetelmien hallinta ja erilaisten aiheiden ja teemojen käsittelytaito. Myös sellaisia, joista ilmenee, kuinka hyvin kerrot kuvin. Toisin sanoen, pelkkä kuvittaminen ja potrettien tekeminen ei kustantajia kiinnosta. Töissä täytyy ilmetä oma tyyli ja persoonallinen aiheen käsittely- ja tulkintatapa...
Portfolio-originaalia ei koskaan kannata lähettää minnekään. Se kainalossa voi toki käydä kustantajien, lehtitalojen ja -toimistojen juttusilla, mutta tällöinkin olisi hyvä, jos olisi jotakin jättää paikan päälle. Ota valmistuneesta portfoliosta hyvälaatuisia värikopioita tai jos on rahaa, millä mällätä, niin painata samantien 100 kpl. Portfolio kannattaa olla ilmiasultaan selkeä ja johdonmukainen. Ei kansiota täynnä erinäisiä lappusia ja lippusia vaan siististi tehty vihkomainen lärpykkä, jonka voi sitten vielä laittaa suojaavaan ja edustavaan kansioon. Kun olet lähettänyt portfoliosi kaikille potentiaalisille yhteistyötahoille, vastausta voi joutua odottamaan pitkäänkin. Portfolion yhteyteen kannattaakin liittää mukaan lähete, jossa esittelee tuotantoaan ja mahdollisia toivomuksia siitä, minkä tyyppisiä formaatteja haluaisi kaikkein eniten kuvittaa. Kun muistaa vielä pyytää heitä ystävällisesti arkistoimaan kyseisen portfolion mahdollista myöhempää tarvetta varten, voi yhteydenotto tulla vielä pitkänkin ajan kuluttua. Useimmat kustantajat ja lehtitalot säilyttävät kyllä portfoliosi, mikäli se yhtään vastaa heidän näkemystään käyttökelpoisesta kuvituksesta. Heillä ei ehkä välttämättä ole juuri nyt sille käyttöä, mutta kirjat ja lehdet tulevat ja menevät ja uusia käsikirjoituksia tarjotaan heille lähes päivittäin. Usein montakin kertaa päivässä ja jokin uusi sisään tullut käsikirjoitus saattaa hyvinkin vaatia juuri sinun tapaasi ja tyyliäsi kuvata asioita. Ei siis kannata lannistua, vaikka kaikista ei heti mitään palautetta kuuluisikaan. Kustantajille saattaa tulla tarvetta kuvituksellesi vasta vuosienkin kuluttua kun heillä yhtäkkiä onkin edessään jokin uusi projekti. Silloin he saattavat muistaa portfoliosi ja kaivaa sen arkistoistaan esille. Tämän takia portfoliota kannattaa päivittää parin vuoden välein ja lähettää aina uusi sännöllisin väliajoin, jotta yhteystiedot ja kustantajan käsitys tämänhetkisestä tasostasi ovat ajan tasalla.
Itselleni tuli juuri viime viikolla soitto yhdeltä aikakauslehdeltä, joka oli kaivanut portfolioni esiin jostain heidän arkistojensa syövereistä. Tapaan toimitussihteerin huomenna tiistaina ja tarkoitus olisi neuvotella ensi vuoden potentiaalisista kuvituksista. Kuten huomaatte, aikakauslehdet tekevät ensivuoden päätökset jo näihin aikoihin. Tämä mahdollinen yhteistyökumppani sai portfolioni noin vuosi sitten ja olin jo ehtinyt unohtaa koko lehden. Piti muutama sekunti puhelimessa miettiä, et mitä hittoa, mikä tää tällainen on ja mistä te saitte mun numeron...? Mut sit muistin ja loppu hyvin kaikki hyvin... Tapahtunut kuitenkin osoittaa, että työtarjous voi tulla hyvinkin pitkän ajan kuluttua eikä niistä siksi kannata stressaantuakaan. Jos ei kuulu mitään, unohda koko juttu ja tarjoa jo eteenpäin. Lukuisat uudet lehdet ja kustantajat odottavat valloitusta. Ei niiden perään kannata soitella, kyllä ne ovat portfoliosi katsoneet. Jos he tekevät sillä mitään, he kyllä ottavat aikanaan yhteyttä, mutta niitä voi välillä muistuttaa tarjoamalla vuoden parin välein uutta portfoliota... Tälleen se menee...
Joten ei muuta kuin esittelykansiota värkkäilemään. Mutta sen voin vielä sanoa, että opettele Hanna vielä jonkun verran niillä akvarelleilla ennen kuin teet lopullisia versioita portfolioon asti. Akvarellit ja pensseli on ihan eri asia kuin akvarellipuuvärit. Käytän itse molempia ja akvarellikyniä käytän lähinnä viimeistelyyn tai tietynlaisten pintavaikutelmien luomiseen. Ota jokaisesta välineestä ja menetelmästä sen parhaimmat ominaisuudet irti. Älä tee puuväreillä sitä, minkä tekisit akvarelleilla paremmin. Älä tee akvarelleilla sitä, minkä tekisit puuväreillä paremmin. Niiden kaikkien käytön tulisi olla perusteltua. "Käytän tätä tähän kohtaan siksi, että tämä on paras väline saada juuri tällaista jälkeä aikaan" -tyyliin. Kokeile kaikenlaista. Yhdistele tekniikoita. Suurin osa mun töistä on ns. sekatekniikkatöitä. Käytän samassa työssä siis monia eri menetelmiä ja välineitä. Useimmiten tussia, akvarelleja ja guassia samassa työssä. Pastellit on mun monissa töissä kans se tosi kova sana. Silloin, kun halutaan voimakkaita ja puhtaita värejä, kun työ kaipaa vielä ripauksen niin sanotusti "munaa"... silloin silpasen vähän vielä pastelleilla ja joissain toisissa töissä jätän joskus myös jonkun verran lyijykynää valmiiseen työhön. Riippuu työstä, mutta tuo em. kolmikko on kyllä ehdottomasti minun suosikkini ja jokaisella menetelmällä on minun töissäni aina oma erityinen tehtävänsä lopullisen työn ilmiasussa. Riippuu tilanteesta. Kannattaa tutkia jonkun verran muitten kuvittajien töitä. Ennen muuta sellaisten töiden perusilmettä, jollaisia haluaisit itsekin kuvittaa. Usein tuota sinun tyyppistä kuvittamistapaa näkee verraten paljon ala-asteen oppikirjoissa. Vain yksi esimerkki, mutta kuitenkin...
Formaatti riippuu jonkin verran myös tavastasi käyttää värejä ja tehdä viivaa. Esimerkiksi Mauri Kunnas käyttää aika vahvoja ja voimakkaita värejä, vaikka tekeekin pääasiallisesti akvarelleilla. Sen sijaan Tove Jansson käyttää pääosin aika hailakoita ja herkkiä värejä. Näiden kahden kuvittamat tarinat ovat ilmiasultaan ihan erilaisia ei vain piirrostyylillisesti vaan myös värimaailmaltaan ja tunnelmaltaan. Nämä olivat huonoja esimerkkejä, mutta lisää löydät kirjastosta. Nuo nyt vain sattuivat löytymään mun hyllystä...
Opettele myös taustoja. Henkilöhahmosi tarvitsevat enemmän taustoja. Muuten hyvä, mut esim. satukirjakuvituksessa ei riitä, että hahmot vain poseeraavat tai hymyilevät iloisesti "kameraan päin". Satukirjoissa kuvat kertovat jo itsessään tarinoita ja niillä täytyy olla itsessään paljon kerrottavaa. Muista, minkä ikäiset satukirjoja yleisimmin katselevat. Äidit ja isäthän niitä lähinnä lukevat, mutta pikkulapset siellä vällyjen alla... ne keskittyy kattelemaan niitä kuvia. Joten kuvien täytyy kertoa paljon. Kokonaisia tarinoita. Mauri Kunnas on hyvä esimerkki tähän. Hänen kuvistaan on varmaan tehty miljoonia esitelmiä ja tutkielmia ja kurssitöitä aina ala-asteelta lukioikään asti. Kunnaksen yksittäisellä kuvasivulla on paljon kerrottavaa. Lapset löytävät sieltä rajattoman paljon uutta joka kerta. Aina uudestaan ja uudestaan. Kunnas on taiteilija parhaasta päästä ja odotan yhä sitä päivää, milloin hänet todella... siis TODELLA palkitaan tästä työstä, jota hän on tehnyt jo kymmeniä vuosia...
En nyt kommentoi sen suuremmin tuoreimpia kuviasi, mutta ala ihmeessä tekemään jo sitä portfoliota. Tee yksittäisiä pieniä kuvia, luonnossivuja, kokonaisia tarinoita kertovia yhden sivun kuvia, erilaisia kuvia. Portfolioon saa myös laittaa tekstiä, joten voit sitten selittää jokaisen kuvan kohdalla, mitä nyt ikinä haluat sen lukijalle selittää tai tarkentaa. Siitä se lähtee. Kun saat sen valmiiks, näkisin sen mielelläni...
Ei muuta kuin "Gambatte ne!" (Japania = vapaasti suomennettuna tsemppiä, rohkeutta, voimaa, jne.)
