Hei taas!
Mielenkiintoista keskustelua siveltimen käytöstä ja ns. "väärin sammutettu" -tekniikasta

Itse asiassa Kaltsun kritiikki sai sivullekirjoittaneenkin tarttumaan siveltimeen ensimmäistä kertaa yli puoleen vuosikymmeneen. Siellä laatikon pohjalla nuo siveltimet ja musteet makailivat pölyttymässä.
Okei, tekniikka on mielestäni aina makukysymys - jokainen käyttää sellaista tekniikkaa, minkä itselleen kokee parhaimmaksi. Kuitenkin oli elähdyttävä kokemus testata, miten oma "imitointijälkeni" poikkeaa oikeasta siveltimestä - yhdistin experimentaalisesti työn ja empiirisen tutkimuksen, kaksi lähes samanlaista kuvaa kun oli piirrettävä joka tapauksessa eli seuraavassa tulokset.

Kuva avautuu selaimeen suuremmassa, tarkastelun mahdollistavassa koossa tästä linkistä:
http://www.loikanvuoksi.com/kuvat/kuulamuste-tussi.jpgPahoittelen sivellintussauskuvan taustalla näkyvät pyyhkimättömät lyijärinjäljet - Indian Ink kuivuu niin hitaasti etten halunnut levittää jälkeä tarpeettomasti vielä - kai siitä selvän kuitenkin saa.
Kuten mittakaavastakin näkyy, piirrän itse aika pieniä originaaleja ja osittain senkin vuoksi koen tarkemman työskentelyn mahdollistavan "terävän" kuulamustekynän omimpana. Toisaalta sivellinjäljen erot ovat merkittävät - siveltimellä tehtynä työ on hieman jopa suttuisempi ja epävarmemman oloinen (tosin voi se johtua tekijän kokemattomuudestakin sivellintyöskentelyssä

)
Tietyllä tavalla pienet siveltimen aikaansaamat "virheet" (esim. viivan ajoittainen leviäminen voimakkaammin kuin on tarkoitettu), joita imitaatiotyyliin ei tule, tekevät jäljestä elävämmän, toisaalta kuulamustekynän tarkempi kontrollointi mahdollistaa varmemman viivanjäljen.
Sivellintekniikkaan en oikein itse ole päässyt sisälle - joinakin päivinä sivellin alkaa pottuilemaan urakalla eikä pysy terävänä. Sivellin pitää "teroittaa" jokaisen musteeseen kastamisen jälkeen esim. märkään paperiin ja kastaminen on tehtävä pienissä siveltimissä (1 ja 2 koot) käytännössä jokaisen lyhyen viivan vedon jälkeen. eikä joka ikinen viiva aina tule kuin itsestään halutulla paksuudella, vaan joskus viivaan tarvitaan "parsimisveto". Tosin vika on varmasti harjaantumattomassa siveltimenkäyttäjässä

Esimerkiksi tuon työn sivellinhahmon tussaamiseen aikaa kului 1,5 x enemmän kuin vasemman puolen kuulamustehahmon. Pidän silti itsekin sivellinjälkeä parhaana mahdollisena - itse kuitenkin suosin pieniä originaalikokoja ja tarkan jäljen aikaansaaminen on varsin vaikeaa. Yksi vaihtoehtohan olisi yhdistää erilaisia tekniikoita - esim. siveltimellä paksummat viivat ja ohemmat terävällä kynällä (tätä käsittääkseni Bill Wattersonkin käytti Lassissa ja Leevissä).
Mutta kyllä originaali sivellinjälki on aina originaalia eikä siihen jäljittelemällä pääse. Toisaalta käyttötarkoitu täytyy aina huomioida - nuokin kuvat tuskin poikkeavat merkittävästi enää toisistaa vektoroinnin jälkeen, joten käytännössä olisi ollut ihan sama kumpaa tekniikkaa käytin.
Strippisarjakuvaani aion jatkossakin tehdä samalla kuulamustekynätekniikalla, mutta ehkäpä johonkin pidempään novelliin (A3-originaalikoossa) voisi sivellintä tai sivelltimen ja kynän yhdistelmätekniikkaa käyttää.
Heps, mielipitteitä, miehet ja naiset?