Axuz:
Kuviasi esille tähän threadiin kiitos. 
Kärsivällisyyttä... on hankittava ensin skanneri tai riittävästi aikaa skannailuun muualla. Suunnitteilla on jonkinlaiset alustavat kotisivunki tapaset kärsimättömimpiä varten, mut ihan alkutekijöissä. Yritän kyllä. Älkää huoliko...
Ramin piirros muuten menee yksi yhteen valokuvan kanssa...testasin. Tehkää omat päätelmänne. Ja "heikommin" piirtävät... juuri edellisestä johtuen, älkää turhaan masentuko katsellessanne Ramin hienoa työtä. Jos Rami on vetäny lonkalta vain katsellen valokuvaa... respect... Ala muotokuvamaalariks. Sillä tienaa enemmän.
Itse vierastan suoraan valokuvasta tekoa. Käytän toki välillä valokuvia apuna ja suuntaa antavina ja yhdessä tapauksessa piirrän melko lailla samalla tavalla kuin valokuva näyttää: silloin piirrän jopa jäljennän "suoraan", kun kyseessä on jokin olemassa oleva arkkitehtuurinen kohde vaikkapa Hesassa ja haluan sen sarjakuvaani esittämään juuri sitä mikä se oikeastikin on... Riippuu tosin paljon sarjakuvan/kuvituksen tyylistä, realistisuuden tasosta. Mutta yleisesti ottaen, käytän valokuvia vain suuntaa antaviksi ohjeiksi. Kuvittaessani biologin töissäni eläimiä tai kasveja, en koskaan tee suoraan valokuvasta samanlaista kuvaa. Sen sijaan mulla saattaa olla sata erilaista kuvaa samasta elukasta ja niistä yhdessä ja niitä tutkimalla ja selailemalla syntyy mun päähän oma kokonaisnäkemys ko. elukasta ja sen rakenteesta, muodon sekä kuvioiden ja värityksen vaihtelevuuden mahdollisista ääripäistä ja yksilöllisen vaihtelun skaaloista. Sitten kokoan oman näkemykseni paperille. Yksi syy on se, että haluan sen lopulta olevan itseni suunnittelema ja oma tulkintani aiheesta. Toinen syy on copyright. Suoraan valokuvasta tehty tarkka jäljennöspiirros (kyllä. myös piirros) nimittäin rikkoo valokuvan copuright-haltijan copyright-oikeuksia (siis jos kuva menee kaupallisiin ja/tai julkisiin tarkoituksiin. omaan pöytälaatikkoon ja seinälle nyt voi tehdä mitä hyvänsä)... Voitteko uskoa? Toisaalta siitä on ollu mulle enemmän hyötyä kuin päänvaivaa. Itse asiassa mun pitäis kiittää niitä, jotka tuonkin lain aikanaan keksi. Ilman sitä, jäljentelisin varmaan kaiken, enkä olisi oppinut piirtämään niin kuin nyt piirrän ja ennen kaikkea, en olisi oppinut näkemään... Nyt on ollut pakko kehittää silmien, aivojen ja käsien yhteistyötä ja opetella näkemään asioita toisella tavalla. Ymmärrys siitä, miten elukka kootaan omassa päässä osasista, joiden tietyt piirteet voi vain tietyissä tapauksissa arvailla tai päätellä, se on kehittyny valtavasti. Siitä on hyötyä myös omissa aivoissa tehtävässä 3D-mallinnuksessa, josta olen aiemmin jo puhunutkin. Silti on yhä hiton vaikeeta kuvitella päässään, miten tuo poskipää menee, kun päätä kääntää tuon verran. paljon vaikeampaa, kuin kuvitella, miten tuon sammakon takajalka menee, kun otusta kääntää tuon verran...
