Mahdollisimman huono sarjakuva?

[VesaK]

Jos suomalaisen sarjakuvan nykytrendit jatkuvat, tulee sitä talvisotamangaa.

Tuntematon sotilas mangana! Vähänku ois vänkä!

[Syklo]

Älkää puhuko enää mangasta ku Uusitalo alkaa kohta itkemään.
Mut mites tämä:
Zen Cafen Samuli Putro istumassa parveekkeella ihastelemassa S-marketia ja siellä käyviä ihmisiä. Välillä poltetaan tupakkaa ja otetaan huikka viskiä. Välillä voisi kuvaruudussa vilahtaa monologin pätkä tai aforismi ihmisen pienuudesta, ihanasta lapsuuden ihastuksesta tai muusta tekotaiteellisesta paskasta. Putro pistää pullon siihen nojatuolin viereen ja toteaa hiljaa ääneen kuinka paska on ollut ennen. Sitten sen miehen ympäriltä viedään tuolit! Ja tämä on vasta 30 sivun pituinen prologi. Julkaisumuotona on kuukausittain ilmestyvä 400-sivua käsittävä A4-pokkari. Ja kaiken lisäksi se työstetään käänteisillä väreillä jotta siitä tulee melankoolisen synkkä (musta on valkoinen ja valkoinen on musta eli ääriviivat on valkoisella... kyllä te taisitte tajuta).
Melkein yhtä jännittävä kuin Kauniit ja Rohkeat tai DBZ:n pullistelukohtaukset. Haluaako joku ruveta työstämään tällaisen?

[PTJ Uusitalo]

Mut mites tämä:

Jo on kumma. Jos korvataan Putro androiditytöllä, viski kahvilla, S-market metsällä ja vuorilla, 400 kuukausittaista sivua kuudellatoista, käänteiset värit normaaleilla ja angsti haikeudella ja jatketaan sarjakuvaa 12 vuoden ajan saadaan jotain, joka muistuttaa aika lailla erästä lempisarjakuvaani.

Minkäs teet. Jotkut tykkää muhkummasta.

[Janne Kuusinen]

Jarmo Mäkilän läpipiirtämä ja liukuvärittämä, angstinen ja mahdollisimman taiteellinen tarina sarjakuvapiirtäjästä, joka ei keksi aihetta sarjakuvalleen. Paino on tietenkin sössinyt, ja sivut ovat 72 pikselin tarkkuudella olevaa palikkaa. Sivuja on 24, myydään normaalihintaan, ja äärimmäisten sivujen liimaus pettää jo ensimmäisellä lukukerralla.

Sarjakuva alkaa taiteilijan itsemurhalla: lähikuva pistoolista, johon osoittaa puhekupla, jossa lukee comic sans -fontilla "BANG!" Jatkossa sekavaa horinaa, kopioituja ruutuja, rankistelua. Puolivälissä tekijä sekoittaa "ironisesti" itsensä mukaan tarinaan. Tekstaus on täynnä kirjoitusvirheitä, ruutuja vierivieren täynnä olevat sivut eivät hengitä yhtään. Viimeiset kymmenen sivua on tehty suunnattomalla kiireellä ja ovat kuin toisesta albumista. Selkämyksen teksti on tietenkin väärin päin, "ranskalaisittain". Päähenkilön nimi on paasilinnamaisen tai tervomaisen hah-hah-hauska, vaikkapa Pulisonki Wahlroos tai Armadillo Hepinpoika Runqvist.

[Laura Sivonen]

Älkää puhuko enää mangasta ku Uusitalo alkaa kohta itkemään.

Täytyy itsekin ihmetellä, miten aikuiset ihmiset kehtaavatkin sortua lapselliseen winetykseen ja aasialaiset sarjakuvan pilkkaamiseen sarjakuvafoorumilla. Manga on ihan yhtä (epä)vakavasti otettavaa kuin kaikki muukin sarjakuva maailmassa. Mainstream-mangalla on omat helmasyntinsä, mutta länsimaisilla supersankarieepoksillako ei ole?

Vaikken suuri Marvel/DC-fani ole, niin en silti ruikuta, että supersankarimättö ei ole muuta kuin aivotonta paskaviihdettä toistuvine kaavoineen, jotka kestävät sukupolvelta sukupolvelle ja joita sitten vanhat, hampaattomat kurpat voivat lukea muistellen vanhoja hyviä sota-aikoja.

Oman henkilökohtaisen maun vastainen sarjakuva ei automaattisesti ole paskaa. Tietysti egosentrisyyden multihuipentumat kai kuvittelevat, että luettuaan parisenkymmentä mangasarjaa löytämättä mieleistään luettavaa, voivat he loput n miljoonaa sarjaa lintata samaan kastiin ja haukkua pystyyn. Jos tämä ei miellytä minua, se ei voi ketään muutakaan miellyttää -mentaliteetilla.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Eikös joo?

[Curtvile]

Täytyy itsekin ihmetellä, miten aikuiset ihmiset kehtaavatkin sortua lapselliseen winetykseen ja aasialaiset sarjakuvan pilkkaamiseen sarjakuvafoorumilla. Manga on ihan yhtä (epä)vakavasti otettavaa kuin kaikki muukin sarjakuva maailmassa. Mainstream-mangalla on omat helmasyntinsä, mutta länsimaisilla supersankarieepoksillako ei ole?


Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Eikös joo?

....ja paradoksi oli siis missä?
Aikuinen ihminen on tietenkin paradoksi. eikä itselläsikään ole mitään taka-ajatusta.

Minun  pitäisi pitää pääni kiinni, mutta miksi ihmeessä antaisin itsestäni todellisuutta älykkäämmän kuvan?
Kaikki ihmiset ovat egoististia narsisteja. Muuta väittävät ovat egoistisia valehtelevia narsisteja.
Mielenkiintoista on se että meidän kaikkien on vedettävä oman uskottavuutemme todisteluksi jotain esimerkkejä niistä genreistä joista emme pidä.
Tietenkään Watchmen ei ole enää supersankarisarjakuvaa koska on älykäs, tietenkään Hiroshiman poika ei ole enää mangaa koska on merkityksellinen.

Ja jos jossain on huumoria liikaa eikä henkilökohtaista tilitystä ja terapiaa niin se on vain matalaotsaista viihdettä. sitten taas jos joku haluaa kertoa jotain ihan vakavasti, niin se on ryppyotsaista  ja kuivaa moralisointia sun muuta.

Ongelma syntyy siitä että  kaikissa genreissä on asiansa osaavia tekijöitä, jotka tekevät sitä mistä pitävät.

Kukaan ei koskaan opi mitään ja kaikki kuolevat.
Jollekin kukin meistä on se tärkein maailmassa(jos on onnea), mutta karkeasti yleistettynä olemme yksilöinä, kulttuurina ja lajina täysin merkityksettömiä.

Tämän kun muistaa ja koettaa keskittyä omiin mielenkiintonsa kohteisiin niin eiköhän se siitä.

Mutta jatketaan toki. kuten ketjuissa miksi et lue amerikkalaista valtavirtasarjakuvaa tai miksi et lue mangaa.

Ja miksi tähän ketjuun http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7036.0
ei oteta osaa?

nimimerkillä: osaa muutkin hurskastella ilman ansioita

tai vaihtoehtoisesti hampaaton vanha kurppa, joka lukee kaikkea mahdollista ja jolla on teroitetut tekarit.

[Jukka]

Kyllä mun mielestä amerikkalainen supersankarisarjakuva on yhtä lailla kuraa kun manga, mutta tässä kun ketjussa juuri kysyttiin sitä huonointa mahdollista niin kyllä talvisotamangaa kaameampaa tekelettä olis äkkiseltään vaikea kuvitella. Ihan sama miten hyvä tarina siinä olis.
Kyllä jotain genreä pitää saada vihata.

Tuo Syklon Zen cafe mietelmä muuten kuulostaa perverssillä tavalla kiinnostavalta. Lukisin.

[pertti jarla]

Ongelma syntyy siitä että  kaikissa genreissä on asiansa osaavia tekijöitä, jotka tekevät sitä mistä pitävät.

Tässä on kaksi tärkeää pointtia: 1) pitää osata asiansa, eli opiskella ja harjoitella, tehdä siis monta vuotta työtä. Pelkällä Suurella Sydämellä tuskin saa mitään mainittavaa aikaan. 2) pitää tehdä sitä, mistä pitää ts. sitä mikä tuntuu omimmalta, muuten ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä. On tämä tyyli sitten muodissa tai ei. Vaikka barokki- tai talvisotamangaa. Tästä seuraa myös se, että on turhaa ja vahingollista maanitella jotakuta siirtymään johonkin "parempaan" tyylilajiin, jos tekijä on jo tyylinsä löytänyt.

[Marsumestari]

Kyllä mun mielestä amerikkalainen supersankarisarjakuva on yhtä lailla kuraa kun manga, mutta tässä kun ketjussa juuri kysyttiin sitä huonointa mahdollista niin kyllä talvisotamangaa kaameampaa tekelettä olis äkkiseltään vaikea kuvitella. Ihan sama miten hyvä tarina siinä olis.
Kyllä jotain genreä pitää saada vihata.

Manga ei ole genre. Aivan varmasti vaikkapa Leiji Matsumoto tekisi riittävän tausta-aineston saatuaan paljon elävämmän kuvauksen Talvisodasta kuin joku jäykkään korkkariperinteeseen jumittunut suomalainen.

[Matti Karjalainen]

Aiheilla tai piirrostyylillä ei periaatteessa ole mitään merkitystä. Käytännössä mistä tahansa elementeistä saa kasattua kasaan äärimmäisen kiinnostavan tai vastaavasti totaalisen epäonnistuneen sarjakuvan. Myös talvisota-manga voisi olla kumpaa tahansa näistä.

Jos tässä täytyy kuitenkin nostaa jotain esille, niin voisin jatkossa elää ilman murrosikäisessä provosoinnissa pitäytyviä omakustanteita ja sarjakuvapiirtäjän oluenhuuruiseen angstiin keskittyviä tekeleitä. Luonnossarjakuvan ja omaelämäkerrallisuuden kanssa täytyy olla myös varovainen, ellei tekijällä sitten ole jotakin kunnollista ja mielenkiintosta sanottavaa.

[Syklo]

Tuo Syklon Zen cafe mietelmä muuten kuulostaa perverssillä tavalla kiinnostavalta. Lukisin.

Kyllä mäkin lukisin testimielessä. Ja Uusitalolla onkin jo niin lähellä että voisin lukea sen. Eli sarjan nimeä tänne ja sassiin. Pitääpä hankkia sitten vielä skanneri ja leikkiä vähän Paintilla koska käänteiset värit siitä hyvän vasta tekeepi.

Mitenkäs jatkuva kolmen ruudun strippisarjakuva perustyypistä ilman tekstiä tai mitään? Heppu kävelee kadulla ja hyppää vesilätäkön yli kun kävelee Stokkan edestä. Seuraavassa stripissä jätkä vilkuilee kelloa. Kolmannessa heppu löytää euron lattialta...
... Stripissä nro 1985 tapahtuu jännä käänne kun herra käy ostaa kukkakimpun...
... Stripit 4500-5234 näyttävät kuinka herran yöunet etenevät aikavälillä 12.00 ja 05.23...
... Strippi 99083 näyttää aikooko tyyppi juoda lounaalla teetä vai kahvia...
Lapsen-lapsen-lapsenne näkevätkin jo kun mies saa sydänkohtauksen ja kuolee, koska sarjan aloittajan pojan-pojan-poika ei jaksa enää tehdä koko helvetin sarjakuvaa.

Näyttää mun osalta siltä että oikeasti huonon sarjakuvan on pakko olla saatanan junnaava ja "turha". Mielestäni Talvisota, mangana tai ilman ei mahdu tähän kategoriaan. Sehän on sota perkele!

[puro]

Manga ei ole genre.

Kyllä se suomenkielessä alkaa olla. Turha potkia tutkainta vastaan.
Ihan samalla lailla käytössä on -50% alennus, puolet enemmän ja vaikkapa sana pinssi.

-P.

[Marsumestari]

Kyllä se suomenkielessä alkaa olla. Turha potkia tutkainta vastaan.
Ihan samalla lailla käytössä on -50% alennus, puolet enemmän ja vaikkapa sana pinssi.

-P.

Jos onkin, niin ainakaan ei pitäisi olla, koska jo nyt on suomeksi julkaistu mangaa, josta kaikki ei mahdu samaan genreen tai tyylilajiin (ääriesimerkkeinä Akira ja Time Stranger Kyoko) ja aivan varmasti tullaan julkaisemaan mangaa, joka eroaa näistäkin. Onhan tietenkin tyyppejä, joiden mielestä hyvä japanilainen sarjakuva ei enää olekaan mangaa mutta paskat minä niistä.

[Mon of Olay]

Flemming taitaa näköjään ymmärtää käsitteen "länsimaat" jotenkin muuten kuin valtaosa ihmisistä. 

[Mon of Olay]

kaveri puhui "länsimaista". Huomaa monikko. Paria italojäljitelmää lukuunottamatta tuo säälittävä genre ei ole USA:n ulkopuolelle onneksi hirveästi levittäytynyt.

Ok, nyt ymmärrän. Ja noista italoista tuleekin mieleeni, että mangatyylillä piirretty Karzan tai Diabolik olisi kyllä ihan hirveä ajatus Ja minä sentään tykkään mangasta ja paljon.

Enimmäkseen olen kuitenkin minäkin sitä mieltä, että hyvä tekijä saa mistä tahansa aiheesta hyvää aikaiseksi.