4. Manga
Mun on kyl ihan pakko luetuttaa Karilla Spider-man mangaa! Aaah!
Ranskan barokkikauden hoviin, pukuloiston ja tanssiaisten keskelle sijoittuva romanttinen manga. Nyt en enää keksi pahempaa.
Ei sikäli, että olisi jotain mangaa vastaan sinänsä, mutta tästä aiheesta japanilainen näkemys olisi tod näk silkkaa murhaa.
Eikä oo. Se on yksi suurimmista ja ansiokkaimmista klassikoista: Rose of Versailles.
Aika hyviä, kenties jopa toteuttamiskelpoisia ideoita tässä ketjussa kyllä tullut esiin.
Yritin tehdä joskus parodiaa Kaunareista, mutta eihän siitä mitään tullu kun alkuperäinen on jo niin far out...
Yllättäen tässä ketjussa puututaan aiheisiin, vaikka mikä tahansa aihe on mielenkiintoinen jos kertojan homma tehdään hyvin. Minulle huonoutta edustaa sarjakuva jossa ei ole ideaa, eikä teemaa ja jonka hamot ovat kliseisiä, ennalta arvattavia ja epäkiinnostavia. Lisää vierontaa aiheuttaa se jos tekijä on lainannut piirrostyylin (tai kuvitellut lainaavansa) ja juonen elementit joltain ansioituneemmalta tekijältä. Joskus käy niinkin mukavasti että läpi paistaa "iloinen missio", kuten vaikkapa rasistiset mielipiteet. Potentiaalisen huonosarjan tunnistaa helposti myös siitä että se on tekstattu kaunolla tai siitä että tekijä käyttää muuten erikoisia (itse suunnittelemiaan?) kirjaimia.
Raja hyvän ja huonon välillä on kuitenkin häilyvä. Luen aika paljon (ja mielelläni) matskua myös Camp-lasien läpi. Joistain onnettomista ei vaan saa edes sillä kurin mitään irti.
Useimmat päivälehdissä ilmestyvät sanomalehtistripit ovat lähes pystyyn kuolleita.
Olemassa olevista inhokkisarjoista nyt voi mainita vaikka taas kerran Joanna Rubin-Drangerin tuotannon. Vuoden parin yrittämisellä opin ymmärtämään miten jotkut hänen kirjoistaan voivat pitää. Tämä ymmärrys ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa että itse pidän Neiti Pelokkaan ja Neiti Rohkean kuvallista ilmaisua sekä kerrontaa loukkaavan huonona.
