Ehdin lukea tota Guerillasia kylän polttamisen alkuun. Hienoa piirrosjälkeä, rentoon ja lempeään tyyliin yhdistyy kuitenkin riittävästi tarkkuutta. Helppoa ja nopeeta luettavaa, ei tule sellaista tunnetta, että koska tätä ruutua on piirretty niin vitun pitkään, niin varmaan pitää tuijottaa jokainen yksityiskohta läpi siitä.
Tarina oli sitten vähän vitun suoraan Platoon, mutta jotenkin kylmemmin tehty, Vietnamilaiskylän tuhoaminen ja naisten raiskaus esitetään sarjakuvassa jotenkin täysin ilmiselvänä ja jokapäiväisenä asiana, "näinhän ne kaikki tekivät." Kukaan ei varmaan edes ihmettele, koska iso osa meidän käsiimme eksyvästä Vietnam-tietoudesta tuntuu antavan juuri näin äärimmäisen kuvan ko. tappelusta. Lopputulos on vähän sama kuin jokainen sakemanneja toisessa maailmansodassa käsittelevä tarina kertoisi Operaatio Valkyyrian kaltaisista tempauksista. Ei paljoa omintakeisuutta.
Itseään on mielenkiintoista havaita - tarinan väkivalta menee jo nähtynä ja äärimmäisenä melko pitkälle toisesta korvasta ulos, siihen tuskaan ei viitsi keskittyä. Sen sijaan jätkän kertomus koto-oloista koskettaa kipeästi - 60-70 -luvun jenkkikeskiluokka, sikäli kun siitä olen lukenut (ja leffoista nähnyt), tuntuu niin vitun puuduttavan ahdistavalta yhteiskunnalta, että oksat pois. Sekään tarina ei sillai tuo mitään uutta, Platoonin sotakertomukseen yhdistetty Syntynyt 4. heinäkuuta ja Short Timersin kotopuolen juttuja.