Mua kiinnostaa sodan arki, ihmisen elo, suhtautuminen ja selviytyminen kriisitilanteessa. Se yhteiskunta, mikä rakentuu miesporukkaan, joka joutuu tulemaan toimeen keskenään tosi erikoisessa yhdyskuntarakenteessa ja todella vahvasti toisiinsa luottaen. Mä eläydyn ite vahvasti siihen tilanteeseen. Toiminnan puolella mua kiinnnostaa paljon myös se, mitä tosi harvoin näytetään, eli se ihmisen järjen ja susilauman yhdistelmä kun sotilaat pelaavat tiimipeliä. Eikä sen sinänsä tartte johtaa edes tulokseen. Enemmän se, kuin hallittua toiminta oikeasti onkaan.
Sotatarinat ei varsinkaan sarjakuvissa (tai elokuvissa) ihan hirveen usein tohon yllä. Vanhalla kunnon leffavertauksella on ehkä helppo selittää: mua kiinnostaa myös katastrofileffat, mutta oikeestaan parhaiten tota elämisen kanttia käsittelevät on jotkut zombileffat.
Harvoin mä pääsen nauttimaan hyvästä tarinasta. Ehkä siks mulla on ihan vitunoinen tarve ja toive joskus tuoda omaa näkemystä esiin. Vielä kun osais piirtää ja sommitella.
Koneet ja pyssyt on niinkuin ihmiset - jos et oo tottunut kattomaan, että miten ne rakentuu ja miten niitä piirretään, voit katella vähän huonomminkin piirrettyjä - samalla lailla 16-vuotiaana pidin taidokkaina ihmispiirroksia jotka nyt vituttaa. Koneissa ja pyssyissä on sellanen logiikka ja tietty ulkonäkö, että jos niitä ei osaa piirtää, niin kyllä se mulle pistää pahasti silmään vaikka yrittäisin suhtautua kiltisti. Armeijatavaralla ittensä elättävä ihminen tietty näkee tän vielä niin paljon pidemmälle, mua hämää myös virheet vaatteissa ja varustuksessa. Jälkimmäisessä oikeastaan eniten, koska tuntuu, että moni piirtäjä ei ollenkaan kelaa järjellä, että mitä niiden sotilaiden on oikeesti tarkoitus kantaa mukanaan ja miksi.
