Jotta kansalaiset arvostaisivat taidetta, ei riitä että taide arvostelee keskivertokansalaisen omaa makua (avantgarde). Kansalaisen tulisi nähdä taiteesta itsensä ja oman maailmansa. Muuten taide etääntyy omalle kiertoradalleen, edistyksellisiin hipsteripiireihin.
Salla Brunou kirjoitti Sarjainfossa Reetta Laitisen ja Jussi Pakkasen 144 kertaa -albumista (lyhennettynä): "Tunnelmaltaan painostava kertomus liikkuu tutussa maastossa: nuorten aikuisten epävarmoissa parisuhdetunnelmissa. 144 kertaa lähestyy uhkaavasti
suomalaisen sarjakuvakentän kuolemansyntiä, tekotaiteellisuutta. Säätö ei kerro mitään uutta kenellekään. Kerronnassa panostetaan eniten pitkiin katseisiin ja paljonpuhuviksi tarkoitettuihin hiljaisuuksiin, joten oikein mitään ei tapahdu. Kokonaisuus on melko yhdentekevä. Laimea."
Minussa asuu kyllä pieni K. Leppänen, täytyy tunnustaa. Kemin kisan taso on ihan kriittisinkin perustein laskenut huolestuttavan alhaiseksi noista 1980-luvun koitoksista. En ole alpparia vielä nähnyt, mutta nuo palkitut nettisarjakuvat olivat aika luokatonta tyhjäpäisyyttä. Hyvä dialogi, loistava kuvataide ja innostavat tarinat ovat olleet todella harvinaista herkkua viime vuosien kisa-albumeissa. Tikku-ukko -sarjakuvat ovat pahimman luokan lukijankusettamista.
Mutta asialle ei voi mitään ja hyvin piirretty perinteinen suomalainen sarjakuva on painumassa unholaan ja taidesarjakuva on vallassa. Nyt tarvittaisiin "vastarintaliikettä" ummettuneen suomalaisen sarjakuvakentän pelikentille.
Kari T. Leppänen on arvioinut Puupäähatun saajia. Lihavoidut ovat saaneet palkinnon vahvoista taiteellisista ansioista.
1972 Toto Fogelberg-Kaila
1973 Veikko Savolainen
1975 Asmo Alho
1978 Tarmo Koivisto
1979 Veli-Pekka Alare
1980 Tove Jansson ja Lars Jansson
1981 Mauri Kunnas
1982 Erkki Tanttu
1983 Jorma "Jope" Pitkänen
1984 Kari Suomalainen
1988 Usko Laukkanen
1989 Timo Mäkelä 1990 Touko Laaksonen alias Tom of Finland
1991 Kivi Larmola
1992 Jyrki "Jykä" Paavola ja Risto "Rike" Nurisalo 1993 Riitta Uusitalo
1994 Pauli Kallio
1995 Pentti Otsamo
1996 Egon Meuronen ja Olavi Vikainen
1997 Matti Hagelberg
1998 Pauli Heikkilä ja Markku Paretskoi
1999 Kati Kovács
2000 Jussi "Juba" Tuomola
2001 Jukka Tilsa
2002 Petri Hiltunen
2003 Katja Tukiainen
2004 Timo Aarniala
2005 Jii Roikonen
2006 Ilkka Heilä
2007 Marko Turunen
2008 Juho Juntunen
2009 Ville Ranta
2010 Tiina Pystynen
2011 Tommi Musturi
2012 Kaisa Leka
2013 Heikki Paakkanen
2014 Terhi EkebomKun KTL kyseenalaisti muutamien tekijöiden piirroksen tason, Leppäsen väitettiin Kvaakissa olevan täysin sivuraiteella. Kuitenkin esimerkiksi terävänä kriitikkona tunnettu Markku Soikkeli on todennut "Piirrosjälkensä ja huumorinsa puolesta Viivin ja Wagnerin ei pitäisi kelvata kuin paikallislehden nuorisosivulle." Frank viettelysten vaunussa -albumi on "sekopäistä tajunnanvirtaa." Ei sisältöä, piirros huolimatonta. (Toni Jerrman, Tähtivaeltaja) Minerva-albumit voivat toimia lastensarjakuvana.
Katja Tukiaisen Rusina-albumista Soikkeli totesi blogissaan: "Alppari raskaus- ja kantoajan onnelasta on lähinnä ärsyttävää luettavaa. Ensin duunataan lapsi ja sitten kehuskellaan alpparin verran miten tyylikästä on lennellä kaiken maailman sarjisfestareille luomukakaran kanssa. Välillä joogataan. Sillä kukapa ei rakastaisi terveitä globaaliäitejä, jotka ovat yhtä kotonaan Intiassa kuin Helsingin Bulevardilla."
Sama juttu kun Leppänen uskaltautui arvostelemaan Ville Rannan sarjakuvia. Mutta Kvaakissakin on esitetty seuraavaa Sade-albumista: "Mainekkaan tekijän ylipitkä, laahaava, umpitylsä teos jolla ei ole edes tahatonta huumoriarvoa. Koettaa kovasti maalailla ihmissuhdekuvausta, syviä tuntoja ja ympäristön merkitystä."
Kaltio-lehden arvostelusta Kyllä eikä ei -albumista: "en vain voi mitään niille raivon ja uupumuksen tunteille, joita joudun aina käymään läpi kun erehdyn lukemaan jotain Rannan hengentuotosta." "Ensinnäkin Rannan aiheet ovat mielestäni olleet aina umpitylsiä... Rannan työt latistuvat graafisin vedoin esitetyiksi mielipiteiksi ja siinä se. ... nyt olisi aika tehdä parempaa sarjakuvaa. Jossain haastattelussa Ranta sanoi myyntilukujaan 'ihan paskoiksi'. Eihän se ole mikään ihme, kun oikein yrittämällä yritetään olla oikein väsyttäviä. Toisaalta myyntiluvut tuskin nousisivat, vaikka aiheet jännittävämpiä olisivatkin, kun sarjakuvan tila nyt on mikä on, mutta eihän sellainen pahitteeksikaan olisi."
Petri Hiltusen myöhempi tuotanto ei ole oikein lunastanut lupauksia. 90-luvulla useat scifi- ja fantasiatarinat olivat kiintoisia ja hyvin piirrettyjä. Sen sijaan intiaanialbumeissa oli omat ongelmansa, joita KTL on hyvin eritellyt. Väinämöisen paluu oli hyvä strippisarjakuva, nykyisin sen paikalla on ainakin Tuuli Hypénin Nanna. Mielestäni Hiltunen on palkintonsa ansainnut.
Tommi Musturista ja Toivon kirjasta erään Kvaakin käyttäjän arvio: "...sarjakuva oli vähän liian 'taiteellista' kamaa minulle. Jätti kylmäksi."
Matti Hagelbergista ja Tiina Pystysestä Leppänen on kirjoittanut myös hyvin. Kaisa Leka on palkittu aktiivisuudesta, ei siitä että hän on piirtänyt yksinkertaisia tikkuhahmoja ja tekstittänyt tarinat englanniksi.
Ilkka Heilän B. Virtanen on minusta ihan ok.
Kaikki nämä tekijät ovat saaneet myös hyviä lehtikritiikkejä. Mutta vaihtoehtosarjakuvastakin olisi hyvä olla vaihtoehtoisia tulkintoja. Voi olla perää siinä Leppäsen huomiossa, että palkintoa ei tarvitsisi jakaa joka vuosi. Jotkut palkinnot jaetaan silloin kun on siihen nähdään aihetta.
Entä nykyiset hyvät sarjakuvat?
*
Miha Rinne: Lopunperä. Ilmeikkäästi piirretty lasten fantasiasarjakuva.
*
Samson: Musta hevonen. Mukavasti pelkistettyjä huumoristrippejä. Itse pidän erinomaisena, ideat ovat joka tapauksessa parempia kuin Helsingin Sanomien sarjakuvapalstalla, jota esimerkiksi KTL on oikeutetusti arvostellut.
* Jouko Nuora: Kultainen nuoruus. Tätä kehuu niin Tähtivaeltaja kuin Kari Leppänen.
* Jeskanen: Perkele; Santala. Rehevää, mustanpuhuvaa kuvitusta, historiallisia tarinoita.
* Kun Leppänen kehui Hannu Lukkarisen ammattitaitoa, Kvaakissa nostettiin heti esille hänen varhaisemman albuminsa hiomattomuus. Kuitenkin Nicholas Grisefothin seikkailut -sarjan uusin osa on saanut hyviä arvosteluja.
