Tekotaiteellisuutta käsitteenä ei näemmä voi missään piirissä sulkea yhden selityksen piiriin. Tästä ainakin huomaa, että jokaisella on oma käsityksensä, siitä mikä on taidetta.
Tekotaiteen nimi kertoo jo siitä jotain, mutta tekotaiteen määritys riippuu täysin siitä, kuka taidetta tulkitsee.
Tässä asiassa täytyykin olla hienovarainen, koska sen minkä toinen tulkitsee syvälliseksi pohdiskeluksi ja itse-tutkimiseksi, joku toinen voi tulkita tekotaiteellisuudeksi
Tekotaiteen määrittämiseen vaikuttaa sen ajan taiteelliset virtaukset.
Nuorilla näyttäisi ainakin menevän näin, että jos vaikka tuollainen angstaamisen luominen ja runojen kirjoittelu on yleistynyt toisten nuorten keskuudessa, itsekkin alkaa tekemään tällaista saadakseen taiteelleensa hyväksyttävyyttä.
Oma mielipiteeni teko-taiteesta tuleekin tässä, kun taide pistetään siihen muotoon, jossa sitä on sillä hetkellä yleisimmin.
Kenties taiteilija ei ole osannut vielä ilmaista itseään, joten se on tekotaidetta
Ensimmäisessä vietsissä puhuttiin Finnmangassa olleen sarjakuvan tekotaiteellisuudesta.
En ole ikäväkseni päässyt kyseistä teosta lukemaan, joten en arvioi sitä mitenkään.
Tekotaiteeksi lasken sarjakuvan, johon on ujutettu väkisin pari syvällistä itse-murhasta ja ikuisesta rakkaudesta kertovaa interenetistä löytyvällä haiku-koneella luotua haikua, sekä vähän itsemurhia, ranteen viiltelyä, ym angstaa. Se kertoo siitä, että tätä taidetta luodessa on oltu jonkin muun taiteen vaikutuksen alaisena(esim: angstaus musiikin) sekä oltu masentuneita koska ei ole parempaakaan tekemistä
Angstaus on kovassa muodissa nääs. Ja sekin voi olla teko-angstausta.