Skannaus ja viivat

[Veli Loponen]

Suurennuslasia painoammattilaiset käyttävät kun katsovat onko teknisiä virheitä.

Oletin, että viestistäni käy ilmi, että en välitä tästä. Teen sarjakuvaa tavallisille lukijoille, jotka käyttävät lukiessaan apuvälineenä korkeintaan silmälaseja.
Siksi myös kommentoin juuri tähän liittyvää asiaa:

En ole testannut näin alhaista resoluutiota, mutta luulisin että 745 dpi:n julkaisukoon resoluutio aikakauslehdessä näkyy pikselöityneenä paljain silmin, muttei huomiotaherättävästi.

Painotus lihavoiduilla sanoilla. Kommentissani halusin siis sanoa, että olen aina käyttänyt oletustasi pienempää resoluutiota, enkä ole vielä kohdannut painotyötä, jossa pikselöitymisen olisi nähnyt paljain silmin. Tällä kommentillani toivoin siis lisääväni tietojasi ja säästää aikaasi kokeilulta.

[Timo Ronkainen]

Tämän jälkeen opin että 600 dpi ei ole riittävä tussaukselle.

Tai pikemminkin sen kuviin liimatun rasteri(kalvo)n toistumiselle oikein. Pienimollukkainen rasteri tarvitsee ilman muuta mahdollisimman ison resoluution skannatessa, jotta aivan jokaikinen pallo olisi mahdollisimman pallo (oikeastihan tämä skannattu pallo ei ole koskaan täysin pallo, koska se koostuu kuutioista).
Pelkälle viivakuvalle 600 olisi voinut olla melkolailla OK (riippuen nyt siitä onko piirtäjä tussannut ihan hiusviivaa).

Ohessa liian alhaisella (600 dpi) skannattua tiheää rasteria. Näette että kaikki pallukat koostuvat pikseleistä, mutta että niiden muoto vaihtelee pahasti. Kaukaa katsottuna rasteri näyttää läikikkäältä.

Timo

[Reima Mäkinen]

Tai pikemminkin sen kuviin liimatun rasteri(kalvo)n toistumiselle oikein.

Tuo on hyvä huomio. Suoraan koneella tehdessä 600dpi:n rasterilla sen sijaan saa hieman parempaa jälkeä. 600Dpi:n rajoittuneisuus tulee kuitenkin äkkiä vastaan siinä että (perinteisellä linjarasterilla) ei saa kuvaan kovin paljon sävykkyyttä. Vaikka käyttäisi minkä kokoista rasteripistettä. Valokuvatkin ovat sävykuvasta koneella rasteroituna 1bittisinä tuolla resolla aika kökön näköisiä.
Jos tarvitsee lisää vaikka vaalempaa harmaata, sitä saa 600:dpi:n kuvaan mukaan kikkailemalla stokastisen rasterin suuntaan (väljentämällä pisteiden etäisyyttä).

Itse olen käyttänyt mustavalkosarjiksissa paljon juuri 600:dpitä, mutta osittain siitä syystä, että sen pystyin omalla tulostimella paperille testaamaan. Ei se kyllä ohuimmille viivoillekaan kauheen hyvin toimi, eli kuvan "sävyjä" jää pois jos vähänkin elävämpää haluaisi.

1200 dpi:n resoluutiovaatimus ei johdu siitä että se on painolevytulostimen suurin mahdollinen laskennallinen tarkkuus. Painolevytulostimien suurin mahdollinen laskennallinen (eli RIP-tiedoston) tarkkuus on jopa 4000 dpi. Painolevytulostimen tarkkuuden pitää olla suuri kahdesta syystä: Ensiksi että se pystyy muodostamaan kauniinmuotoisia, toisistaan erillään olevia mutta mahdollisimman pieniä rasteripisteitä, jotta sävykuvat tulostuvat ihailtavan korkeatasoisina. Toiseksi että pienetkin yksiväriset tekstit toistuvat terävinä ja viivapiirrosten ohuimmatkin hiusviivat terävinä ja kauniina. Sitä en tiedä, miksi viivakuville suositellaan juuri 1200 dpi, eikä vaikka 1400 dpi, vaikka painolevytulostimet kykenevät jopa 2400-4000 dpi:n tarkkuuteen.

Nuoremmalta polvelta (en tarkoita tämän keskustelun osallistujia) saattaa joskus unohtua sekin että pelti ja paperi eivät enää ole digitaalisia. Eli kyllähän siihen lopulliseen "tarkkuuteen" siten vaikuttaa hyvin paljon käytetty paperi ja varmaan jonkin verran se värikin. Nykyään jopa sanomalehtien painoasu on sen verran hyvä (ja isoresoluutioisia taidepainatuksia näkee hyvin harvoin) että asia saattaa mielessä hämärtyä.
Itse olen kyllä vankasti sitä mieltä että rasteroituneena painettu musta viiva näyttää edelleen (lehtien käyttämällä resoluutiolla) paskalta, oli se vastaan tullut painotuote sitten mikä hyvänsä. Jopa niin, että ilmiö syö ison osan monien nykypäivänä julkaistujen graafisten töiden viehätyksestä. Valitettavasti taidan näine mielipiteineni jäädä pahasti vähemmistöön.  

[Ossi Hiekkala]

Tein sarjakuvaani Photoshopissa oman "rasterikalvon", mihin löytyvät myös tekoohjeet blogistani. Ikävä kyllä painetussa sarjakuvassa näkyi moirétta. Hieman olen epävarma siitä, mistä se johtui mutta valistuneemmat veikkasivat, että jossain vaiheessa tiedostoa on skaalattu pikkuisen, jolloin nuo kuviot ovat syntyneet. Alkuperäinen tiedosto oli kylläkin tehty oikeaan kokoon. Mielipiteitä kenelläkään?

[Timo Ronkainen]

Jos painettua katsoo, luupilla, ovatko rasteripallukat tismalleen pyöreitä? Tuossa voi tulla digipainon pikselitiheys* vastaan, tai sitten on ihan pikkuisen tosiaan kuvaa skaalattu taitossa.

* Edit: niin siis, jos työsi on esim. 800 - 1200 dpi ja digipaino pystyy vain 600 dpi:hin, niin luulen että tuo voi tulla vastaan.

Timo

[Ossi Hiekkala]

Jos painettua katsoo, luupilla, ovatko rasteripallukat tismalleen pyöreitä? Tuossa voi tulla digipainon pikselitiheys* vastaan, tai sitten on ihan pikkuisen tosiaan kuvaa skaalattu taitossa.

* Edit: niin siis, jos työsi on esim. 800 - 1200 dpi ja digipaino pystyy vain 600 dpi:hin, niin luulen että tuo voi tulla vastaan.

Timo

Eivät ole pyöreitä. Alkuperäinen filee on lähes 1200, painon kyvyistä en sitten tiedä. Samassa antologiassa on Marko Keräsen sarjakuva, jossa näitä ongelmia ei vaikuta olevan.

[Timo Ronkainen]

Joskus on digipainon kanssa käyny semmosiakin ihmeitä, että kaikki on muuttunu rasteroiduksi. Tekstit, viivagraffat ja kaikki. Tekstitkin, jotka ovat oletusarvoisesti 100% mustaa, näyttivät joltain 80-90% mustalta. Koitin kattoa, oliko jossain joku ihme ruksi jossain paikassa joka määrittelee kaiken mustan esim. prosessimustaksi (90% K ja loput muita värejä - mikä olis tekstin kohdalla ihan typerää ja tarpeetonta - mutta niin että vain musta "filmi" olisi sitten painettu) vaan eipä löytyny...

Timo

[Ossi Hiekkala]

Itse asiassa kun tarkastin, niin vaikuttaisi siltä, että sarjakuvaa on skaalattu n. 6% suuremmaksi kuin mitä originaalitiedosto on. Olisiko syy tosiaan tässä?

[JussiP]

Itse asiassa kun tarkastin, niin vaikuttaisi siltä, että sarjakuvaa on skaalattu n. 6% suuremmaksi kuin mitä originaalitiedosto on. Olisiko syy tosiaan tässä?

Jos digipaino on 600 DPI ja kuva ei ole PDF:ssä tasan 600 tai 1200 DPI niin tuollainen virhe on juuri se, mitä voisi kuvitellakin tapahtuvan. Offsetissa kävisi varmaan samalla tavalla, mutta koska pisteet ovat paljon pienempiä niin häiriökuviota tuskin näkisi paljaalla silmällä.

[Ossi Hiekkala]

Joo, voi olla tosiaan noin. En ole kiinnittänyt huomiota tuohon suhteessa skaalattavuuteen. Ilmeisesti pitäisi.

[JussiP]

Tavallisilla kuvillahan tätä ongelmaa ei ole. Se ilmestyy vain jos kuva on 1-bittinen ja siinä on pientä, säännöllisesti toistuvaa kuviota, eli rasteria. Ironista kyllä klassisella rasterikalvolla tätä ongelmaa tuskin olisi tullut, koska se ei ole täydellisen tasalaatuista ja se menisi liimatessa kuitenkin hieman vinoon.

[JanneT]

Rasterimoiretta ilmenee omissakin sarjakuvissani, jos lehdessä tiedosto on jostain syystä rasteroitunut esim. skaalauksen tai julkaisualustan, jossa taittajat eivät osaa pitää bitmappia bitmappina, takia. Ainakaan tavallisessa lehtipainossahan ei kuvan ääriviivojen dpi:llä ole moireilmiön kannalta väliä kunhan vaan on bitmappina. En tiedä voisiko yksi syy moire-ilmiöön olla myös vaikkapa rasterin liian suuri linjatiheys, esimerkiksi reippaasti yli 60 linjaa tuumalla (tai ehkä rasterit menisivät silloin vain tukkoon, en ole uskaltanut kokeilla).

[WQ]

Mulla olis ongelma mikä on varmaani ihan perus juttuja mutten oikein näitten koneittne päälle ymmärrä niin kysyn täältä. Kun skannaan kuvan mustavalkoisena Bitmappina ja sitten muutan Jpeg tiedostoksi ja pitäisi väritellä, mustan viivan vierusta ei sitten muka olekkaan täysin valkoinen enkä saa maalitonkalla väritettyä koko alaa vaan ääriviivojen vierustaan jää sellanen hölmö valkoinen pikseli raja hässäkkä. Tilanne hämmentää minua suuresti koska skannaus on tehty mustavalkoisena ja sitten kuvassa muka valkosella on joitain sävy eroja. Missä vika?

[Reima Mäkinen]

Mulla olis ongelma mikä on varmaani ihan perus juttuja mutten oikein näitten koneittne päälle ymmärrä niin kysyn täältä. Kun skannaan kuvan mustavalkoisena Bitmappina ja sitten muutan Jpeg tiedostoksi ja pitäisi väritellä, mustan viivan vierusta ei sitten muka olekkaan täysin valkoinen

En tiedä millä ohjelmalla teet, mutta skannauksesi on tuon perusteella 1-bittinen (väreinä vain musta ja valkoinen) kun taas jpg on 32-bittinen (tms) eli siinä on miljuunia värejä.

enkä saa maalitonkalla väritettyä koko alaa vaan ääriviivojen vierustaan jää sellanen hölmö valkoinen pikseli raja hässäkkä. Tilanne hämmentää minua suuresti koska skannaus on tehty mustavalkoisena ja sitten kuvassa muka valkosella on joitain sävy eroja. Missä vika?

Kokeile välttää tiettyjä työkaluja kuten vaikka sivellintä. Kynä tekee ainakin fotarissa "skarppia" eli 1-bittistä jälkeä. Maalipurkin täyttöalueen raja-arvoa taas saa määriteltyä, että kuinka harmaaseen (esim. sivellinviivan reunaan) se pystyy.

Parasta tai helpointa on kuitenkin pitää kuva 1-bittisenä, vaikka sitten tietyt työkalut eivät ole käytössä. Tällöin tallennat sen joko giffinä (huomaa että kuvan koko/tarkkuus ei tallennu) tai tiffinä.

Ellei tunne teoriaa kannattaa testailla ja hioa oma työryutiini ennen varsinaista työskentelyä.

[T.Kokkila]

Jpg:ksi ei kannata tallentaa, muuta kuin ehkä sitten kun kuva on valmis ja laitat sen nettiin. Käytä ohjelman omaa tallennusformaattia tai esim. tif-muotoa, kuten Reimakin ehdotti. Jpg pakkaa kuvaa, ja tekee siihen söhryä.

Harmaa rajapinta mustan viivan ympärillä voisi viitata myös siihen, että olet muuttanut kuvan kokoa. Väritysvaiheessa kuva kannattaa pitää suurena, säätää kokoa esim. vasta kun se on väritetty. Tai sitten skaalatessa etsit vaihtoehdon "Nearest neighbor" tms joka ei tee kuvaan lisää sävyjä.

Tai sitten skaalattuasi muutat kuvan taas välillä bitmapiksi ja uudestaan värilliseksi. Mutta huomioi että ohjelmasta riippuen bitmapiksi muunnettaessa siinä on eri vaihtoehtoja. Esim "50% threshold" on hyvä, se tulkitsee vaaleat harmaat valkoisiksi ja tummat harmaat mustiksi.