Tex Willer

[Janne]

Antaako tämä paljon uutta, jos hyllyssä on jo Viitalan ja Lagerstedt:in teokset ?

Jäävihän minä olen mitään sanomaan,mutta mielestäni nämä kolme kirjaa täydentävät toisiaan. Onhan niissä väkisinkin jonkun verran samaa, mutta pakko on ollakin, jotta kirjat toimisivat samalla myös itsenäisinä teoksina. Ja ihan vertailun vuoksi sanottakoon, että Hornan kekäleitä kirjoitin muistaakseni puolisen vuotta, kun tätä uutukaista olen kypsytellyt pikkuhiljaa 6-7 vuotta. Idea valmistaa levällään olleista aineksista ja ajatuksiasta kirja tuli kuitenkin ehkä vasta pari vuotta sitten.

[slider]

eri keeperiä ajattelin itsekkin kokeilla,, tai jotain muuta puuliimaa,,pitääkö ne kuivuneet vanhat liimat rapsuttaa ensin poies,,kai varmaan,,

[K.I.P]

kun tätä uutukaista olen kypsytellyt pikkuhiljaa 6-7 vuotta.

Woah !
Tämä saalis ei jää meiltä nappaamatta.
Ratsastamme heti aamusta........

[El Reijo]

Ainakin paljon uutta nippelitietoa. Muistaakseni noissa aiemmissa ei ollut tässä esiteltyjen tekijöiden taustatietoja näin tarkasti tutkittu.
Vastaus kysymykseen: Kyllä.

Tämä on ilman muuta jokaisen vähääkään itseänsä kunnioittavan Willeristin pakkohankinta. Uskomatonta seurata millainen työmäärä tuon eteen onkaan tehty 

[Janne]

Ei tartte, jos et halua siistiä jälkeä. Minä olen mennyt joka kerta sivun kerallaan läpi rapsutellen kaikki vanhat liimakökkäreet veke.

eri keeperiä ajattelin itsekkin kokeilla,, tai jotain muuta puuliimaa,,pitääkö ne kuivuneet vanhat liimat rapsuttaa ensin poies,,kai varmaan,,

[Mosabacka]

Willereiden itseliimaukseen on kerrottava omat niksit. Minä olen käyttänyt kirjansidontaliimaa ja -verkkoa. Taisin ostaa purkillisen liimaa ja verkonpätkän jostain Lahden kirjansitomosta. Pitäisi taas hommata jostain liimaa, sillä hyllystä löytyy muutama irtolehtipainos. Netistä löytyy hyviä perusohjeita retusointeihin, kun aikansa etsii.

1. Vanhat kellastuneet liimat sivuista esim. mattoveitsellä pois, mutta kuitenkin siten, että niput pysyisivät mahd. ehjänä.
2. Sivut yhdeksi nipuksi ja johonkin puristimeen tai painon alle, että ovat tiiviisti.
3. Leikataan verkosta sellainen palanen, että se peittää selän ja pienen siivun etu- ja takakantta. Uusissa Willereissä tämä kannen taittuminen ennen varsinaista selkää on normaalia, vanhemmissa liimaus tehtiin vain selkään ja sen takia ne hajoavatkin helpommin. Pelkän selän liimaus on paljon minusta paljon vaikeampaa.
4. En ole päätynyt ykkösratkaisuun siitä, kannattaako verkko liimata ensin kansiin vai väkertää koko paketti kerralla. Ehkä verkko ensin ja sitten sivut. Valmis paketti puristimeen. Vaikeata verkon käytössä on se, että se pullistaa helposti sivunipun pidemmälle kuin kannet ulottuvat. Kerran huomioin tätä siten, että leikkasin paperileikkurilla sivuista pienet siivut pois.

Harjoittelu tekee mestarin. Esimerkiksi viiden willerin jälkeen huomaa saavansa ihan kelpo paketteja aikaiseksi. Pahinta on se, että kannet ovat kahdessa tai kolmessa osassa. Sellaisen korjaaminen on tuskallista. Mutta olen huomannut, että liikkeellä on monenlaisesti korjattua willeriä. Liimaajia on monenlaisia, mutta toivottavasti teippaajat vähenisivät.

[Janne]

Willereiden itseliimaukseen on kerrottava omat niksit. Minä olen käyttänyt kirjansidontaliimaa ja -verkkoa.

Mikään ei ole vanhoissa villereissä ole niin rasittavaa kuin uudelleen liimatuissa kappaeleissa verkko, joka pullistelee ja sojottaa joka suuntaan. Eri asia sitten tietenkin, kun homman osaa, mutta kaikki eivät osaa. Itse en käytä verkkoa. Meikäläinen vetäisee puhdistetun sivunipun selkämykseen ensin ohuen kerroksen eri keepperiä ja päälle vessapaperia tai talouspaperia sidosaineeksi. Odotan kuivumista ja sitten hiekkapaperilla ylimääräiset pois selkämyksestä. Sitten liimaa ohut kerros kannen sisäselkämykseen ja nipu kiinni. Liimaa ei saa laittaa kovin paljon, ettei ala pursuilla. Vessapaperilla huokoistettu sivupaketti nappaa hyvin pieneenkin määrään liimaa kiinni. Itse varon, että kansien puollelle ei mene liimaa, koska kannet eivät sitten avaudu kunnolla ja lukeminen on hankalaa. Jos sivujen ja selkämyksen väliin jää aukkoja, niin sinne siten varovasti lisää liimaa hammastikulla. Uudemmissa Texeissä, jossa on taitokset kannen tyvessä, liimaa voi roiskia vähän ronskimmin ja pienet pursuilut eivät haittaa.

[MTT]

hmmm, onkohan näitä eksynyt suomeen yhtään. Näyttäisi olevan kolmeakin eri versiota ?
Kiinnostaisi tietää onko rahansa arvoinen.

http://www.infinitestatue.com/product_info.php?products_id=71

[mkivimaki]

hmmm, onkohan näitä eksynyt suomeen yhtään. Näyttäisi olevan kolmeakin eri versiota ?
Kiinnostaisi tietää onko rahansa arvoinen.

http://www.infinitestatue.com/product_info.php?products_id=71

Näistä on puhuttu täällä ennenkin.
En ole ainakaan itse raaskinut tuollaisia ostaa. On niin sikahintaisia, ettei mitään järkeä...

[Gothicus]

^Karmean hintaisia ovat, mutta näyttävät sentään komealle, toisin kuin ne toiset Tex-figut joista täällä muistaakseni on joskus aikaisemmin ollut myös juttua. Tuossa linkin takana olevassa Tex-patsaassa oli mielestäni upeasti saatu mm. Texin saappaat näyttämään pölyisiltä ja käytetyn näköisiltä. Hienoja yksityiskohtia.

[K.I.P]

En tiedä mikä on, mutta ei tuonut minulle Texiä mieleen.
Pärstä ei jotenkin näytä Texiltä.

[Hannu]

mikä noissa figuureissa kiehtoo?
Minä kun en enää hetkeen ole moisten kanssa ollut tekemisisssä.

[K.I.P]

mikä noissa figuureissa kiehtoo?

Taulu seinällä, patsas/figuuri hyllyssä, hieno maisema ikkunasta jne.
Visuaalinen mielihyvä.
Eiköhän tämä ole ollut, perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen, yksi merkittävimpiä jo vuosituhansia.

[Maryanne]

En tiedä mikä on, mutta ei tuonut minulle Texiä mieleen.
Pärstä ei jotenkin näytä Texiltä.

Jaa-a, oliskohan Charles Bronsonista otettu mallia.

[mkivimaki]

Voisikohan joku tehdä pienen palveluksen?

Pientä selvitystä ensin:
Ostin juuri huutiksesta viimeisen ilmestyneen Tex-liuskan eli numeron 27 vuodelta 1965 (13. vuosikerta).
Kohteessa mainittiin, että on hyväkuntoinen ja sitä se onkin, mutta mutta....
Sivut 9-24 ovat aivan täysin erilaista paperia, valkoista ja jämäkkää. Muut sivut ovat kuten muissakin liuskoissa, hieman "ruskeampaa" ja pehmeämpää, siis selvästi vanhemman oloista paperia.
Mulla on nyt sellainen olo, että kyseisen liuskan keskisivut ovat valokopioituja ja liitetty lehden keskelle jälkikäteen. Työ on kyllä tehty tosi hyvin, mutta silti.

Sitten siihen palvelukseen. Voisiko joku ystävällinen sielu tarkistaa oman numeronsa, onko hänelläkin samanlainen lehti? Jos tämä nyt onkin vain joku jo painossa ollut ihmeellisyys. Ei viitsisi valittaa ennen kuin on satavarma, että on kopioituja sivuja..

Eron huomaa jo, kun katsoo lehteä päädystä. Keskisivut ovat toisiin verrattuna lähes vitivalkoisia. Kontrasti on tosi iso.

Pelastakaa mun päivä ja sanokaa, että näin kuuluu ollakin