Hämmästyksekseni minäkin liikutuin melkoisesti suru-uutisesta ja päätin Askon tavoin laittaa terveisiä Suomesta Bonellin muistosivulle, tässä teksti:
Grazie Sergio per i tantissimi sogni che ci hai fatto vivere attraverso le tue storie, spegnendo la nostra sete di avventura e di divertimento con gli eroi della scuderia Bonelli e aiutandoci a sopportare un po’ meglio la grigiore e le disillusioni di ogni giorno... Io che sono un bambino degli anni ’80 e un patito di Dylan Dog ti ringrazio soprattutto per aver reso possibile il successo di Sclavi e la sua creatura e per aver sempre favorito e difeso progetti editoriali anche un po’ fuori dalla norma e commercialmente a rischio come Ken Parker e Napoleone, e mi faccio portavoce anche degli altri appassionati di Tex della Finlandia – durante i decenni sono stati decine di migliaia – che ti dicono: ”Vaya con Dios, Sergio, cavalcando nelle praterie del cielo (Oppure ci stai volando con un Piper, mi chiedo?)! Sei stato grande! Le tue storie vivranno e continueranno a riscaldarci le lunghe notti d’inverno con brezze di focosa grinta e di senso di giustizia che ci mandi dall’Italia e dal mitico West di Tex.” Ci mancherai.
Sentite condoglianze ai familiari.
Lopun lainausmerkkien väliseen osioon tulkitsin Suomen Tex-fanien tuntoja suunnilleen näin: "Vaya con Dios, Sergio, ratsastaessasi taivaan preerioita (Vai mahdatko lentää sinne Piperilla, aprikoin? [Tämä on viite Sergion omaan lempiluomukseen, Brasilian viidakon yllä Piper-romulla seikkailevaan renttumaiseen antisankariin, Mister No:hun])! Olet legenda! Tarinasi jäävät elämään ja lämmittävät yhäkin meidän pitkiä talviöitämme tulisen sisun ja oikeudenmukaisuuden tuulahduksilla, joita meille Italiasta ja Texin myyttisestä lännestä lähetät."
Corriere della seran ja La Stampan artikkelien perusteella Sergiota jäävät kaipaamaan vaimo Beatrice ja poika Davide, joka toimii ilmeisesti tällä hetkellä Bonellin markkinointivastaavana tms., joten ei tilanne mitenkään kaoottinen liene, vaikka yllätys Sergion poismeno kustantamon väelle olikin ollut. Sairaus oli alkanut oirehtia elokuussa lomalla Provencessa, ja nyt vain viikon sairaalassa olon jälkeen Italian legendaarisin kustantaja oli sitten poistunut jatkamaan "unelmatehdastaan" (fabbrica dei sogni, joksi Bonelli itse kustantamoaan usein kutsui) pilven päälle muiden vanhojen suurten nimien joukkoon.
Saas nähdä, miten jättisaappaat täyttyvät... Yhtä kaukonäköistä johtajaa ei ole helppo löytää. Mutta toisaalta en ole huolissani, kyllä ne Bonellilla asiansa osaavat.
