Jatketaan vielä edellistä vuodatusta: Mielestäni Tex Willer -tarinat ovat viime vuosina olleet turhan kaavamaisia ja yksioikoisia. Tähän on varmasti osallisena moni seikka, tarinoiden pituuden rajaaminen kahteen vakiosarjan numeroon vaikuttaa varmasti. Viime vuosien tarinat tuntuvat (minusta, mitä mieltä muut ovat?) kauhean 'kapeilta' tapahtumiltaan, mennään yksitasoisesti paikasta toiseen ja hommat ratkeavat. Kahteen lehteen ei aina saada mahtumaan koko juonta hyvin, täytyy sovitella ja lyhennellä.
Jos tarinat saisivat olla pidempiä, ja kirjoittajat saisivat tehdä rauhassa/kiireettömästi (Nizzi tuntuu kijoittavan urakalla?) töitään, saattaisivat perustarinatkin olla laadukkaampia ja monitasoisempia. Onhan siinä ennenkin onnistuttu. Nizzikin teki loistavia tarinoita, joissa juoneen vaikuttavat tapahtumat olivat monisäikeisempiä ja juoni koottiin kasaan vasta tarinan viime metreillä. Nykyään liki kaikki tapahtuu kaavamaisesti ja yllätyksettömästi.
Minua ihmetyttää ja kummastuttaa Bonellin periaate, että aina on olemassa joku 'ykköskirjoittaja' (viime vuosia Nizzi). Sitten tämä on kirjoittanut urakkatahdilla julmetusti tarinoita, joiden taso on vaihdellut. Nizzikin muuten käyttää haamukirjoittajia, sekin on vaikuttanut tarinoiden tasoon viime vuosina. Nostavasti.
Itse tykkäisin jos käsikirjoittajia olisi reilusti useampia. Tarinat olisivat reilusti erilaisia, eikä lukiessa tulisi helposti samanlaista 'tämä on jo koettu' tunnetta, mikä nykyään monesti on jo mielessä.
Sitten vielä yksi ajatus, jota en ole Bonellille asti vielä saattanut... täällä olen ehkä joskus maininnut? Supersankaritkin tuntuvat onnistuvan näissä ns. 'elseworlds' tai 'what if...' jutuissa. Toki Texin on käynyt väliamerikassa ja Alaskassa sun muualla, mutta mitäpä jos tilannetta ja tapahtumapaikkaa muutettaisiin oikein reilusti?Saisikohan Nizzi tällaisesta uutta virtaa? Jos vielä joskus näkisimme samanlaista loistoa kuin vaikkapa 80-luvulla?
