No niin
. Tuossahan on
El Muerton lisäksi kaksi muutakin tarinaa:
Juonittelua Santa Fessä ja
Vaarallinen Washington. Vaikka opus on noin megajytky (tässä on sama koko ja samanlaiset kannet, kun tuhdeissa Korkeajännitys-koosteissa), niin kovin paksuja tarinoita ei kansiin voinut valita, jotta siihen kolme seikkailua saataisiin mahtumaan. Laadussa ei kuitenkaan tingitty, vaan mukana on vain parasta. Muistaakseni jossain onkin jo mainittu, että opuksen sisältöä pääsivät valkkaamaan kvaakista tutut pitkän linjan Texistit, meikäläinen yhtenä onnekkaana. Asko Alanen kokosi ajatukset yhteen ja teki lopulliset valinnat.
Koska tarinavalinnat varmasti monia mietityttää ja takuulla monen ehdoton suosikki tästä puuttuu, niin ehkä on vähän syytä perustella, miten raati päätyi justiin näihin tarinoihin. Hyviä ehdotuksia oli roppakaupalla. Päädyttiin ottamaan mukaan huipputarinat 1970-, 80- ja 90-luvuilta. 1950- ja 60-luvut on jo niin kaluttu Tex-kirjastojen ym. myötä, että ne karsittiin pihalle. Samoin vielä liian likellä oleva 2000-luku.
El Muerto oli itsestäänselvä valinta, muita vähän arvottiin.
Vaarallinen Washington nousi mukaan erinomaisuutensa lisäksi sen vuoksi, että aikoinaan Suomen pokkariformaatissa siitä oli karsittu rutkasti sivuja.
Juonittelua Santa Fessä oli sopivan mittainen huipputarina Civitelliltä, jonka kuvitustaidetta haluttiin mukaan. Myös Villalta oli tarina hakusessa, mutta häneltä ei löytynyt tähän tarkoitukseen sopivaa (ja osin sen vuoksi häneltä julkaistaan Maxissa
Kadonnut poliisipäällikkö). Fusco oli myös keskusteluissa esillä, mutta häneltäkään ei löytynyt sopivaa tarinaa.
Opuksessa on mukana näiden kolmen huipputarinan lisäksi myös muuta, meillä ennennäkemätöntä pikkusälää...
