En ole nyt muutamaan vuoteen postannut, mutta aktiivisesti seurannut tätä keskustelualuetta ja ollut Texin lukija toistakymmentä vuotta, ja minua kiusaa eräs asia: koska viimeksi on Tex Willerin maailmassa tapahtunut jotain oikeasti merkittävää? Tietenkin Willerversumin aikajana on parhaimmillaankin varsin hämärä, mutta viimeisin maailmaa ja etenkin hahmoa muuttanut asia on tältä istumalta muistaen Texin valitseminen navajojen päälliköksi ja tästä on jo 40 vuotta! Siitä eteenpäin kaikki tarinat ovat olleet "Tex kohtaa pahiksen ja ampuu tämän" josta siirrytään seuraavaan ihankuin edellistä tarinaa ei olisi tapahtunutkaan.
Toki Tex ei ole varsinaisesti mikään taustalla isompaa tarinaa pyörittävä sarja tai erinäisien laajempien tarinakokonaisuuksien jatkumo, mutta mitä enemmän tätä asiaa mietin, sen enemmän se minua rassaa, koska minkäänlaista sisäistä kehittymistä ei ole näilläkään näkymin tiedossa lähitulevaisuudessa. Onko Bonellin sisäinen sensuuri niin vahva että hahmon kanssa ei suostuta ottamaan riskejä levikin putoamisen pelossa? Muistan lukeneeni aiemmin täällä että Bonelli on ohjeistanut mm. naissuhteissa että ohimeneviä tuttavuuksia saa tuoda mukaan vaikka kuinka, mutta mitään vakavaa ei suvaita. Onko tämä nyt sitten lukijoiden kunnioittamista vai selkeää aliarvioimista että kaikki pidetään tuttuna ja turvallisena? Texin ystävätkin (tämän perusnelikon ulkoiset) jotka ovat olleet mukana useamminkin kuin kahdessa kolmessa tarinassa taitaa olla yksinumeroinen luku, naispuolisia ei sitäkään. Ymmärrän kyllä että Texille ei ole kirjoitettu toista romanssia Lilythin lisäksi ja kunnioitankin päätöstä, mutta Lilythiäkin on hyödynnetty suorastaan rikollisen vähän Willerissä, oliko edes alunperin ajatuskaan tehdä Lilythistä tärkeämpää henkilöä Texin maailmassa.
Vastustajat ovat luku sinänsä, sillä Mefistoa ja Yamaa lukuunottamatta pahisgalleriakin on loppupeleissä varsin suppea. Taitavat olla kertakäyttöistä materiaalia nämä pahikset, sillä Mefisto on ollut mukana viidessä tarinassa, Yama ja Proteus kolmessa, ja Mestari sekä Musta Tiikeri kahdessa. Loput ovat muutamia poikkeustapauksia lukuunottamatta enemmän tykinruokaa, vailla jännitettä tai persoonallisuutta. Lisäksi jokaisella vastustajalla on motiivina silkka ahneus, kosto toimii toissijaisena. Paholaisen Merkki-tarinan kultti oli piristävä poikkeus massassa, uskonnolliset fanaatikot vailla "taloudellisia" motiiveja tuotti pitkästä aikaa uhkaavan oloisen vastustajan sankareille tavallisten röyhkeiden ranchereiden, kierojen poliitikkojen ja liipasinherkkien pistolerojen sijaan. Samoin ensimmäisessä Proteus-tarinassa herra P:tä ajoi eteenpäin enemmän tempauksistaan saamansa adrenaliini ja jännitys, rahan ollessa suorastaan sivuseikka. Tälläisiä tapauksia toivoisi näkevänsä enemmänkin, jotain tavallisuudesta poikkeavaa, jotain jollaisia Tex ei olisi lähettänyt Saapasmäelle jo pienen kylällisen verran. Vastustaja voisi myös saada aikaan jotain maanlaajuista vahinkoa tai ravistelua, historialliset tosiseikat eivät olisi edes rasite, onhan Tex mm. tuhonnut Daltonien koplan ja Hurjan Joukon.
Eli tiivistäen: enemmän riskejä, enemmän hahmonkehitystä, jotain joka vaikuttaa hahmoon joka on pysynyt täysin samana jo puoli vuosisataa.
Tulipas nyt avauduttua.
