Lisäksi aika usein tuntuu että ihmiset, joilla on tarve jutella esimerkiksi omasta masturbaatiostaan, hakevat asialle jotain (julkista) hyväksyntää. Kummallista. Ehkä heitä on kielletty kotona.
Siis a,jasghjsu!
Mua niin risoo kaikki tarinat, joissa huonon tarinan huonoutta yritetään elvyyttää pakollisilla "hei, tutkin tässä seksuaalisuutta"-kohtauksilla. Siinä vaiheessa tekis mieli polttaa koko kirja/lehti/mik-ikinä-lie. Pointtina ei ole se, että olisin seksuaalisesti estynyt ihminen, vaan enemmänkin, kun näkee sen julkisuuden tavoitteluna ja se on ällöä, ei siitä mihinkään pääse. Manara sun muut ovat siitä ihania, että ne tekevät sitä ihteeään rehellisesti, mutta sitten kun on niitä "ihihihii, piirretään tähän nyt jotain pikkutuhmaa, kun ei muutakaan keksitä". Siis kun seksiä ja erotiikkaa voi käyttää tosi tehokkaasti tarinassa, mutta kun jotkut ei vain osaa, ja se pännii.
Mua sinänsä harmittaa, etten ole törmännyt vielä yhteenkään sellaiseen yaoihin tai siitä syntyneiden länsimaisten sarjakuvien kohdalla vielä sellaiseen tapaukseen, joka olisi samalla tavalla rehellisiä ja vilpittömiä kuin länsimainen heteropornosarjakuva (tai homopornoteollisuus sitten elävien kuvien saralla). Yaoi ja siitä syntynyt homopornosarjikset ovat enemmänkin mun makuuni erotiikkaa kuin pornoa. Tietenkin, siinä saattaa olla se ongelma, että suurin osa tällaisen homopornon ja yaoin tekijöistä ovat naisia ja siinä on taas se ongelma, ettei ole niin perillä miesten seksuaalisuudesta ja tekee kaiken niin pirun vaikeaksi (siis oikeasti, mä en ole koskaan hiffannut tota uke-seme-paritus, kun se on sen verran epärealistinen ainakin omasta mielestä). Eipä tosin ole hirveämmin länsimaisesta lähtökohdista tehtyä homopornoa kävellyt vastaan sarjakuvan muodossa, mutta toivottavasti joku päivä sellainen suloinen ilmestys löytää tiensä kirjahyllyyni. :B
Äänestys
