P.S. Kun haukun Hesarin kulttuurisivuja, tunnen itseni juntiksi. Mielenkiintoinen ilmiö.
Kun sortuu tekemään jotakin yleisen trendin mukaista, niin silloin ehkä saattaa helposti tuntea itsensä juntiksi. Voidaan ajatella, että on junttia seurata televisiosta salattuja elämiä, tai on junttia olla kiinnostunut siitä kuka on kulloinenkin tangokuninkaallinen. Samalla tavalla Hesarin kulttuurisivujen haukkuminen voi tuntua hieman juntilta, koska niin moni mielellään tekee sitä. Paljon riippuu tietysti myös siitä, minkälaiseen porukkaan itsensä haluaa mieltää kuuluvaksi. Jonkun mielestä lihan syöminen on junttia, kun taas joku toinen pitää kettutyttöilyä yhtenä nykyjunttiuden keskeisimmistä lajeista.
Jokaisen pitäisi olla jotenkin niin helvetin individualistinen, ihmisenä ihmeellinen ja erikoinen, ettei kukaan vain pääsisi sivaltamaan ja moittimaan juntiksi. Mutta toisaalta neuroottinen yksilöllisyyden tavoittelu ja oman erikoisuuden korostaminen se vasta junttia onkin. Ehkä kaikkein juntteinta on kuitenkin vuosia Turussa asuneen ihmisen yritys analysoida nopeasti juntteuden olemusta ja kirjoittaa siitä internetin sarjakuvafoorumille.