Pien/omakustannelehtien jälkeen heti hyvänä kakkosena tulee K-18 sarjakuvat. En tajua miten ihmiset voi vielä nykyäänkin väittää että taso olisi surkea ja kyseessä typerää roskaa. Saman väitteen toki voi esittää sarjakuvasta yleensä.
Mutta esim. Priaprism press (Last Gasp), Eurotica (NBM), Amerotica (NBM) jne. sarjoista löytyy matskua jonka voisi vetää visuaalisen ilmeensä puolesta mielummin korkeakulttuurin puolella (hehe...) kuin roskaan.
Vrt. SHADOW AND LIGHT sarja (Parris Quinn), realistista lyijykynä jälkeä, kansikuvat yleensä öljyväreillä..
Melkein mikä tahansa Erich Von Göthan tuotanto pesee manarat ja muut nössöt heti kättelyssä taiteellisten ansioiden kuten myös varsin karskien juonien myötä. Esim. TROUBLE OF JANICE 1-4, NUNS OF TERROR, DREAMS OF CECILIA,... jne jne..
Joku mainitsi "transusarjakuvat", niin vaikka henk. koht. pidän myös tämän Suomi jätkän tekeleistä, jos transukamaa etsii niin kannattaa etsiä muualta. Banana Games 1-2 yhdistää piirrosta ja tietokone editointia varsin modernin näköiseen lopputulokseen. 4-värinen toiminta sarjakuva jossa yliampuvan isomunaiset tytöt räiskii aseille ja kulleilla. Tai Eurotican Casa Howhard sarja (1-5 ?) Baldazzinin tekemä jossa mainiot tytöt on varustettu aika ehtymättömillä palleilla kun ruiskivat melkein joka ruudussa..
Cornnell Clarken Peanut Butter 1 & 2 on myös varsin mukavaa luettavaa. Teinitytön päiväkirjamaista seikkailua. #2 paremmin piirretty. Lyijykynällä duunattua mielenkiintoista jälkeä.
Jos ei jaksa sijoitella 15-20€ hintoja mitä noista albumeista suomessa pyydetään, esim. Sizzle (NBM) ja French Kiss Comics tulee lehtenä 4 kertaa vuodessa ja esittelee usein parhammistoa alalta ja/tai joskus ärsyttävästi vain "trailereita" kokonaistista sarjakuva-albumeista jotka tietysti kovilta alan harrastajilta jo löytyy TAI tulee ostamaan, joten tekee ko. lehden numeron turhaksi. Piirrostyylit & tarinat menee lehdissä laidasta laitaan, usein kuitenkin todella ammattimaista & näyttävää jälkeä ja joskus jopa hyvien juonien kanssa. Ei suinkaa mitään Karzan roskaa tai sitä mitä esim. Sötem halvalla jostain onnistui kairaamaan Suomiversioiksi..
Nuo tietysti on sitä itseään, mutta jos tuntuu että porno on hyi hyi, mutta erotiikka ja esineellistämätön omaehtoinen taide on hyvä, niin esim. Dirty Stories #1 & 2 on indie sarjakuva kokoelmia joissa naiset, miehet, heterot ja homot, tarjoaa tarinoita jotka on usein henk. koht. elämästä, eikä keskity pelkkään jyystöön, vaan myös tunteiden & elämäntilanteiden kuvaamiseen. Eroottista indie sarjakuvaa on ihan sikana ja se on kuin Laikkua tai Glömppiä lukisi, mutta epäkäytännöllisesti vain 1 käsi vapaana lehden selaamiseen
Manga puolella tarjonta on todella laajaa ja ennenkuin japanissa paikanpäällä käy ns. alan liikkeessä, ei kannata tasosta tai tarjonnasta puhua mitään. Monilla kunnon firmoilla näyttää olevan jopa estoja ettei niiden sivuille pääsee ulkomailta (kenties anonyymipalvelimen kautta ?) kun julkaisut on vain japanin markkinoille eikä länsimaisten rahat kiinnosta pätkän vertaa. Löytyy valokuvan tarkasta lolita osastosta artsy indie vääntöön ja perinteiseen pallosilmä halpiskamaan ja kaikkea siltä väliltä.
Vastasin luonnollisesti että "en muuta luekaan", koska se oli lähinnä totuutta, koska mitään 50x50 vaihtoehtoa ei ollut tarjolla.
Olisiko aiheellista tehdä Sarjainfoon kattava K-18 sarjakuvan artikkeli näytteiden kanssa, niin voi rapista ne ainaiset "huonosti piirrettyä roskaa" narinat ainakin sarjakuva-alan asiantuntijoiden keskuudesta pois ? Kenties yhä liian karski aihe kaikenikäisille (?) tarkoitettuun lehteen?
Mitä tulee pornon yleiseen luonteeseen, siitä tuskin aiheellista vääntää kättä kun tietää lopputuloksen. Oma mielipide on se että jos ihmisiä ei voi esineellistää, niin mitä niille sitten voi tehdä? Onhan se hyvä edes yksi käyttötarkoitus tälläisille lihanpalasille olla. Sarjakuva tarjoaa vielä hyvän formaatin kun realismi ei ole esteenä.
Äänestys
