han alkuun täytyy sanoa että olen aika pettynyt tämän foorumin feministeihin. Muista missä ketjussa heitä ilmoittautui ja tunnustautui oikein urakalla. Missä olette nyt kun teitä tarvittaisiin?
...Ja mitä
kuvanlukutaitoon tulee, niin koko käsite tuntuu olevan vitsi sinänsä, ainakin siinä merkityksessä jossa sitä näin usein viljellään.
Nainen varoo raiskaajia, vaikka kuvassa tehdään selväksi että eihän tuo raiskaajille kelpaisi.
Tehdäänkö? Voisitko kertoa tarkalleen missä kohtaa se tehdään selväksi?
Maailma on huonoja pilakuvatuksia väärällään...
Kvaakissa keskustellaan valtavasti siitä, mikä on surkeaa, mautonta ja huonointa. Kiinnostaisi lukea ajatuksia siitä, mikä on hyvää, ja miten sarja- ja pilakuvia voisi tehdä mahdollisimman hyvin.
Kai täällä nyt ihkutetaankin aika paljon? Kehuminen on vain vähintään yhtä vaikeaa perustella kuin haukku. Ainakin itseltäni hyvyyden analysointi syö sitä hyvyyden nautintoa.
Filosofisemmin... Yleisesti ottaen hyvästä ja onnistuneesta tulee helpoimmin huomattua ja mainittua ne muutamat mahdolliset kauneusvirheet, kun taas huonosta tai keskinkertaisesta poikkeuksellisen onnistuneet kohdat erottuvat edukseen. Näinpä siis valtaosa jutuista on ilmeisesti aika hyviä, mitä seikkaa suomalainen ei sitten enää erikseen viitsikään ilmoittaa. (Käytännönoppia kynistä, yms. löytyy tietenkin toiselta alueelta Kvaakista.)
Ehkä paras tapa tehdä yleisön mielestä mahdollisimman hyviä pilakuvia on löytää populaatio jota oma huumori sattuu miellyttämään ja esitellä kuviaan sitten heille. Eikä muille ollenkaan. Nih.
Itsekin olen kyllä kaipaillut sellaista keskustelua jossa mietittäisiin vaikkapa ihan vain sitä mitä kuuluu kenenkin mielestä sarjakuvan-, tai pilakuvantekijän ammatillisiin (henkisiin ja taidollisiin) minimiehtoihin. Mutta heti heitettyäni tämän ajatuksen ilmaan huomaan monia ongelmia joita moinen keskustelu automaattisesti tuottaisi.
Kysynpä silti: Tarvitaanko näitä hommia tehdessä esimerkiksi "kuvankirjoitustaitoa", vai saako kaikki mennä ns. herran haltuun? Tarkoitan siis että tehdään mitä sattuu tulemaan, ja jos homma menee reisille niin puolustaudutaan sitten vain sanomalla että en mä sitä tai tätä tarkoittanut.
Miksi nyt pitää yhdestä kuvasta älähtää, kun Mäkelän tuotanto on vastaavia ja pahempiakin, joskin myös harmittomampia kuvia täynnään.
En sen kummemmin älähdä. Huomautan vain, että yhdestä kuvasta on ehkä hieman helpompi keskustella kuin tuotannosta (tai sarjasta kuvia, sarjakuvasta). Ainakin jos tarkoitus edes jotenkin yrittää ymmärtää.
Olet oikeassa siinä, että paheksuttavia asioita löytyy, jos sille linjalle lähtee (vaikkapa nyt Kaurismäen uusimmasta filmistä, jossa on myös tämä tupakkateema). Mutta toinen puoli asiaa on se miten propagandaan tai valheeseen ja vääryyteen (vakavissa asioissa) suhtaudutaan? (Holle tai Kaurismäki ei sentään väitä että tupikka on terveellistä.) Laakkonen on tälläista vääryyttä mielestään löytänyt tuosta Mäkelän kuvasta ja avaa siksi sanaisen arkkunsa yleisönosastossa. Minustakin fibat on syytä osoittaa, jos pystyy. Ihan ystävällisesti, niin kuin Laakkonen tekee. Eikä lyödä asiaa lossiksi.
Huumorin tai taiteen varjolla esitettyihin juttuihin on vaikea tarttua. Vasta-argumenttina esitetty
sehän on vain pilakuva, ei siitä tarvitse loukkaantua tai
se on taidetta se saakin herätellä tuntuvat oikeuttavan sellaisia tölväisyjä joita asiallinen ilmaisu ei kestäisi. Jos puuuseppä tekee paskan tuolin niin siitä on helppo huomauttaa. Mutta jos taiteilija mokaa niin mitäs sitten. Huutoäänestys? Pitäisikö olla sen puolella vai vastaan? Luotetaanko omaan makuun vai kysytäänkö asiantuntijalta?
Kuvia pelätään ihan syystä, koska ne eivät selkeästi aina väitä - ainoastaan antavat ymmärtää asioita, kuten Mäkelä tekee. Keskustelu vaikka jostakin yksittäisestä kuvasta tai sen miettiminen liittyy niihin (näkymättömiin?) normeihin joita meillä kulloinkin vallitsee. Viime aikoina on puhuttu siitä saako pyhiä asioita pilkata ja jos saa niin kenen pyhiä ja kuinka? Suomessa raiskaus on yhtä hankala asia käsiteltäväksi pilakuvissa kuin moni muukin araksi tunnustettu aihe. Mäkelällä oli kuitenkin rohkeutta tarttua tähän aiheeseen. Rannalla oli rohkeutta tarttua Muhammediin. Karilla oli rohkeutta puuttua pakolaispolitiikkaan. Jossain muissa maissa joku toinen asia voi olla hankala. Vaikka Zidanen äiti.
