Ekaksi lehdeksi ihan mainio. Paperin valinta vakuuttaa ja teknisesti muutenkin hommat on hallussa. (Tämähän ei ole mikään itsestäänselvyys!)
Lehden teknisenä toteuttajana otan pienen (vaikka 30 %) osan tuosta kunniasta itselleni. Tosin sisälehdet olivat pari grammaa liian ohutta materiaalia: väri näkyi läpi toisinaan liikaa.
Virtaselle menee toki propsit hyvistä paperisuosituksista.
Kaukonäköisenä miehenä faktorimme neuvoi myös ottamaan isomman painoksen, mikä nyt alkaa tuntua suurelta viisaudelta. Säästettiin rahaa ehkä väärässä paikassa. Laatikon pohja tulee äkkiä vastaan, kun lehdellä on selvää menekkiä.
Johonkin tekniikkaan olisi hyvä päätyä hieman pidemmäksi ajaksi kuin pari sivua?
Tekijä on julkaissut sarjakuviaan kohtalaisen nivaskan toisissa ympäristöissä. Uteliaat selailkoot vaikkapa vanhoja NEFA-Helsingin ainejärjestölehtiä...
Tällainen suppea retrospektiivi antaa ehkä vähän hätäisen kuvan. Mun mielestä silti otos on aika kattava. Siinä on temaattista jatkumoa, johon voi lukija halutessaan linkittää Kvaakissa myöhemmin julkaistuja haastesarjiksia – samaa settiä ne ovat ainakin periaatteessa.
Arkikuvauksen haastavuus on siinä, että se on
arkea. Sen pitäisi melkein itsessään riittää. Muutenhan pitäisi vaatia dokumentaristeja värittämään aiheitaan. (Ja tietysti sisäpiiristä katsottuna nuo arki-sarjiksetkin ovat aika vahvasti fantastistoituja.)
En taida enempää ottaa kantaa sisältöön. Olen aika pahasti jäävi.