Hentai ja sensuroimisen tarve

[Jari Lehtinen]

Suomi on pieni nurkkavaltio maailman reunalla, jonne mahtuu vain yksi puheenaihe kerrallaan. 1970-1980-luvuilla puheenaihe oli väkivalta. Sitä nähtiin kaikkialla, eikä siinä havaittu minkäänlaisia aste-eroja. Nyt puheenaihe on porno. Sitä nähdään taas kaikkialla, eikä siinä havaita minkäänlaisia aste-eroja. Mistähän meillä kiivaillaan kymmenen vuoden päästä?

[Lurker]

Sinänsä sääli, että seksin vapautuminen tarkoittikin pornon vapautumista...

(Disclaimer: Kommenttini ei koske mitenkään erityisesti mangaa.)

[Chemo]

Sinänsä sääli, että seksin vapautuminen tarkoittikin pornon vapautumista...

Erittäin hyvin sanottu!

Seksihän on mitä kaunein ja fantastisin asia. Todellakin on sääli, että huomio tällä tavalla kiinnittyy sen ikävimpiin ilmiöihin.

[pertti jarla]

Luin just holokausti-revisionisti David Irvingistä, ja siitä kuinka äijän suosio nousee raketin lailla aina, kun häntä yritetään sensuroida ja vaientaa...tuli mieleen, että jos jotain joku suomennettu manga iljettää, niin eiköhän sille kannata lähinnä hissuksiin toivoa hiljaista kuolemaa, sensijaan että valittaa yleisönosastolle tms. Uuden suomennetun sarjakuvan kuolinmahdollisuudethan ovat aika mukavat?

[laymon]

Luin just holokausti-revisionisti David Irvingistä, ja siitä kuinka äijän suosio nousee raketin lailla aina, kun häntä yritetään sensuroida ja vaientaa...tuli mieleen, että jos jotain joku suomennettu manga iljettää, niin eiköhän sille kannata lähinnä hissuksiin toivoa hiljaista kuolemaa, sensijaan että valittaa yleisönosastolle tms.

Työvoimatoimiston kirjoittajakurssilla joku kerran valitti, ettei ollut saanut eräästä melko laajasti näkyvillä olleesta työstään yleisönosastopalautetta, vaikka se oli ollut aika rankkakin. Tähän opettaja tuhahti jotenkin näin: "Ettekö te nyt tajua, että sinne on kirjoitettava itse? Ensin kolme paheksuvaa kirjettä, sitten kolme puolustavaa!"

Muita laadukkaita opetuksia kirjoituskursseilta:

"Naiset saavat kirjoittaa homotarinoita, mutta miehet eivät lesbotarinoita."

"Jos kirjoitatte kirjan lapsille tai nuorille, siihen kannattaa piilottaa jotain aikuista subtekstiä, että isä ja äitikin tykkää lukea, heh heh."

Plääh.

[Chemo]

...tuli mieleen, että jos jotain joku suomennettu manga iljettää, niin eiköhän sille kannata lähinnä hissuksiin toivoa hiljaista kuolemaa

Liittyykö tää nyt tähän aiheeseen kuitenkaan? Vai onko hentaitakin suomennettu? Ne suomennetut mangat, joita itse olen lukenut, eivät ole olleet pornoa, saati väkivaltapornoa, lähelläkään.

[Jari Lehtinen]

--- onko hentaitakin suomennettu? Ne suomennetut mangat, joita itse olen lukenut, eivät ole olleet pornoa, saati väkivaltapornoa, lähelläkään.

Hentaimangaa ei ole ilmestynyt suomeksi. Meillä on julkaistu vuosikymmenet amerikkalaisen Robert Crumbin satiirisia räävittömyyksiä, italialaisten Milo Manaran ja Guido Crepaxin eroottista sarjakuvaa, eikä niistä ole noussut mitään keskustelua.

Siinä koko jutun ydin onkin sarjakuvaihmisen kannalta.

PS: Ai niin! Italialaisten Karzan (Laymon tarkentaa asian niin vaatiessa) herätti hälyä 1970-luvulla. Syynä oli suomalaisten julkkisten nimien käyttö sarjassa.

PPS: Videolla on Suomessa julkaistu epämääräisinä ajankohtina VHS:llä Cream Lemon, Gigolo, Gonad The Barbarian, Adventure Kid ja Urotsukidojin kolmas osa.

[pertti jarla]

Liittyykö tää nyt tähän aiheeseen kuitenkaan? Vai onko hentaitakin suomennettu? Ne suomennetut mangat, joita itse olen lukenut, eivät ole olleet pornoa, saati väkivaltapornoa, lähelläkään.

No eipä kyllä oikein liittynyt. Taidan mennä kahville.

[bgt]

Mutta sinä olet noussut noita näkökulmia vastaan ja moni muu seisoo rinnallasi. Yhteiskunnan moraalinäkemykset tuntuisivat olevan sinun puolellasi tässä asiassa. Mitäs sitten, jos lasten hyväksikäyttäjät onnistuvat pääsemään samaan tilanteeseen?

Heh, seuraavaksi sitten aika ihmeellinen mutta kovin tyypillinen verrastus sensuroimattoman mangan hyväksyjien ja lasten hyväksikäyttäjien välillä... Niin, entä sitten? Millä tapaa se johtuisi siitä, että mangaa ei sensuroitaisi?

En itseasiassa väittänyt tällaista syy-seuraussuhdetta, vaan lähinnä yritin esittää kysymyksen siitä, olisiko lasten hyväksikäyttäjillä vastaava oikeutus vaatimuksilleen kuin mitä mangan puolustajilla nykyisin on.

Tilannehan kuitenkin on se, että sananvapaus ei ole täydellinen, vaan esimerkiksi herjaus, kunnianloukkaus, lapsiporno ja rasismiin yllyttäminen ovat kiellettyjä yhteiskuntamme laeissa. Itse en ole varma, onko tämä tilanne oikein. En kyllä oikein osaa asettua osoittamaan mieltäni näiden kieltojen purkamiseksikaan.

Täällä mm. Aura on maininnut sananvapauden mukanaan tuoman vastuun. Ovatko nämä lait tämän vastuun ilmentymä? Ja millä kriteerein valitaan "kielletyt aiheet"?

Nähdäkseni taide vaikuttaa yhteiskuntaan luomisensa jälkeenkin. Taiteilijoilla on vapaus itsensä ilmaisuun, mutta taiteilijoilla pitäisi olla myös vastuu. Mutta minkälainen vastuu? Sitä en osaa sanoa. Ei kai taiteiljaa voi oikeuteen haastaa, jos joku hänen teoksensa inspiroimana tekee jotain pahaa. (Vai pitäisikö voida?)

Entä kuka/mikä on taiteilija? Voiko huumekartellin johtaja sanoa, ettei ole koskaan itse koskenutkaan huumeisiin, vaan ihmiset ovat vain reagoineet hänen performanssiinsa, johon hänellä "teiteilijana" on ollut täysi oikeus? Tämä nyt toki on sangen väkisin tehty esimerkki. Parempi ehkä olisi jonkin itsemurhakultin johtaja, joka ei itse osallistu itsemurhaan, tai jonkin rasistiporukan pomo.

Tämä nyt taas monimutkaistaa keskustelua, kun pitää alkaa määrittelemään taiteilija-käsitettäkin... Ehkä parempi ajatella sananvapauden kysymyksenä.

Daah! Enemmänkin olisi sanottavaa, muttei taas ehdi.

[Pjuntta]

Kyse oli siis todellisuuden ja fantasian rajan hämärtymisestä. Fantasia ei aina johda tämän rajan hämärtymiseen, toisin kuin kukkahattumentaliteetilla tolkutetaan. Jos se yksi kaista raiskaaja ei saisi kyseistä raiskausfantasiaa tekonsa laukaisimeksi, niin laukaisimena toimisi jokin muu. Jokin se saa miehet raiskaamaan naisia ja lapsia ja toisiaan niissäkin maissa, missä KAIKKI pornografia on kiellettyä.

Seksuaaliseen väkivaltaan ja muuhun väkivaltaan liittyvien kultturisten mallien, sosiaalisten rakenteiden ja kukaties jopa biologisten tekijöiden vyyhti lienee niin sekava, että siitä on varmaan aika vaikea esittää yleistyksiä. Voisin jopa epäillä, että Saudi-Arabian tilanteesta ei oikein voi kannata vetää analogioita pohjoismaiseen kulttuuriin.

Minua kieltämättä ihmetyttää tuo loputtomiin intetty väittämä, että "se yksi kaista saisi virikkeensä jostain muualtakin". Tässä jos missä olisi referenssien paikka. Minun mielestäni ajatus, että fiktio ("fantasia") vain heijastaa, tulkitsee ja kommentoi todellisuutta eikä osallistu todellisuuden tai oikeammin todellisuuskäsityksen rakentumiseen on lopultakin hyvin naiivi. Ette te taiteilijat sentään istu missään Olympoon huipulla eristettyinä fantasioitanne luomassa.

Sensuuri puolestaan on ajatuksena niin pelottava, etten näin lyhyellä miettimisellä oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Tässä keskustelussa esitetyissä argumenteissa kuitenkin on vielä hippusen verran hiomisen varaa.

[Jari Lehtinen]

Entä kuka/mikä on taiteilija? Tämä nyt taas monimutkaistaa keskustelua, kun pitää alkaa määrittelemään taiteilija-käsitettäkin...

Juuh, ikuisia kysymyksiä. Euroopan yliopistoissa taiteenfilosofia ja estetiikka oli tärkeimpiä filosofian aloja, etiikan rinnalla, vielä 1800-luvulle asti. Sitten se törmäsi seinään, syistä jotka taas ovat niin kuivakkaan akateemisia (ja joista suuren osan olen unohtanutkin jo). Viimeiset parisataa vuotta on pohdittu kysymystä "mitä on taide". Siinä joudutaan ottamaan sitten kantaa mm. siihen, että kun Marcel Duchamps tuo WC-istuimen näytteille, niin onko se taide-esine.

Näistä alaa pohtineista hepuista omasta mielestäni kaikkein selväjärkisin on Collingwood. Hän sanoo suoraan, että jos jotakin tuodaan näytteille taiteena, silloin se on taidetta. Se ratkaisee monet ikiaikaiset epämääräisyydet siitä, kuinka korkeaa, miten ylevää, mitä saa kuvata, miten taidetta tuotetaan (pitkä ummehtunut lista, jossa tuoksahtaa muuten niin sympaattisten 1200-luvun munkki-isien pergamentin home). Ne iänikuisuudet on sillä ratkaistu.

Se ei kuitenkaan ratkaissut sitä ongelmaa, että yleisö tuntee itsensä huijatuksi, kun se vaeltaa katsomaan galleriaan nykytaidetta ja näkee rivissä pöydällä surraavia tehosekoittimia, joissa vispataan herra taiteilijan omaa verta. Tai muita eritteitä. Voisivat minunkin puolestani keksiä jotakin järkevämpää, mutta se on taas toinen juttu.

[Chemo]

Hentaimangaa ei ole ilmestynyt suomeksi. Meillä on julkaistu vuosikymmenet amerikkalaisen Robert Crumbin satiirisia räävittömyyksiä, italialaisten Milo Manaran ja Guido Crepaxin eroottista sarjakuvaa, eikä niistä ole noussut mitään keskustelua.

Juu, nämä ovat minullekin tuttuja vuosien takaa. Kaikkien töitä löytyy minunkin hyllystäni.

Mä en tunne hentaita paljoakaan, loogista sinänsä kun sellainen ei ole ns. mun juttuni. Ovatko ne sitten samaa kovuusluokkaa kuin nuo esimerkit? Esim. Manara on aika pehmoa vielä - vähän sama kuin vertaisi Fellinin fantasiaelokuvaa väkivaltaiseen hc-lapsipornoon. Tai siis on, mikäli rankemman hentain sisältö on sellaista mitä olen tästä ketjusta päätellyt.

Crumbkin on sarjassamme "hullu mutta harmiton". Vaikka hänen teoksissaan on mukana vahva fetissielementti (naisten suuret takapuolet & jalat) ja eroottistakin fantasiaa, niitä tuskin kovin moni lukee ensisijaisesti seksuaalisen nautinnon vuoksi?

[Jari Lehtinen]

Hentai tuntuu olevan sen verran myyvä sana, että sellaisena on joskus mainostettu jopa Satoshi Urushiharaa, joka nyt ei tee sen kummempaa kuin piirtää nännejä. Toisessa äärilaidassa on sitten jotain, josta en välitä tietää yhtään mitään. Siinä välillä on tuhansia tekeleitä, joissa miehet ja naiset ja fantasiaolennot ovat kiihkeästi tekemisissä keskenään enemmän tai vähemmän taidokkaasti esitettyinä, tavallisesti aika konservatiivisissa asennoissa.

Se että sitä on niin monta nimikettä, viittaa tietyllä tavalla kyllä kertakäyttöisyyteen. Ainoa hentaimanga, jonka olen jaksanut lukea useammankin kerran, on Bondage Faeries, koska se on käsikirjoitettu. Se on jo melkein liian mielikuvituksellinen, hauska ja ajateltu ollakseen pornoa. (En tiedä, olisiko se sitten pornon määritelmä.) Se pääsee muualle, koska siinä on huumoria.

[Chemo]

Hentai tuntuu olevan sen verran myyvä sana, että sellaisena on joskus mainostettu jopa Satoshi Urushiharaa, joka nyt ei tee sen kummempaa kuin piirtää nännejä. (...)

Okei... selvästikään ei ole mitään syytä tehdä sellaista rajanvetoa, että kaikki missä lukee hentai tulisi kieltää lailla. Sellainen olisi sitä kukkahattutäteilyä.

Johonkin raja pitää kuitenkin vetää - mutta ei ole mun asiani tehdä sitä rajanvetoa. Sitä varten pitäisi olla mahdollisimman tarkkaa tietämystä aiheesta, erityisesti ääripäästä, ja myös lukijoiden vaikuttimista. Selvästi laittoman puolella oleva pornografia pitää  saada pois markkinoilta, olipa se missä muodossa tahansa - vaikka sitten sarjakuvina.

Samalla sarjakuvien mainekin ehkä paranisi hieman. Olisi ennemmin hauska nähdä otsikoita sarjakuvan taiteellisista saavutuksista, kuin kukkahattutätien ennakkoluuloista kiihkoilua.

[roju]

Täällä  kanssa sattumoisin käsitellään (lyhyehkösti) kysymystä siitä mikä on taiteilijan vastuu ja mitä taiteilija tekee

http://naulasaari.blogspot.com/2005/05/kansalaistaito.html

Siellä lainataan mm. Annika Idströmiä, joka sanoo että taiteilijan vastuu on ihmisen vastuu. Samaa mieltä.

Jarin taiteen määritelmä oli hyvä ja varsin käytetty. Taiteilija Joseph Beuys puolestaan sanoi 70-luvulla että jokainen ihminen on taiteilija. Mitä hän tällä tarkoitti, lienee itse kenenkin helppo tarkistaa kirjastosta tai netistä. 

Itse osaan helpommin vastata siihen mitä taide mielestäni EI ole: taiteen tarkoitus ei esimerkiksi ole valistaa tai propagoida. Taiteen tarkoitus ei ole viihdyttää. Taiteen tarkoitus ei ole passata sohvakalustoon. Taiteen tarkoitus ei ole kasvattaa lapsia vanhempien puolesta.

Taide VOI toteuttaa mitä tahansa em. asioista mutta sen ei kai pitäisi olla lähtökohta.

Taideteoriaa kannattaa lukea. Ihmeellistä että ökpö ja Jari jaksavat näin seikkaperäisesti selittää, siitä kiitos. Itselläni meinasi välillä jo keittää tämä keskustelu yli ja pahoittelen mahd. ylilyöntejä. Sekä pidättäydyn kommentoimasta enempää asioita jotka näin kiihdyttävät. Tuntuu vaan joskus että taide on Suomessa sellainen vieras sika jota kuka tahansa on pätevä hutkimaan ilman pienintäkään velvollisuutta ottaa asiasta yhtään selvää. Tuota on tähän ikään saannut kuunnella niin paljon myös IRL, että ehkä kuumotti liikaa lukea samaa läppää oman ammattini taiteenlajia koskevalta foorumilta. Siihen en ollut varautunut.

Täten pidättäydyn myös kommentoimasta sitä miten lääkärien pitäisi työnsä hoitaa, miten sillat rakentaa tai Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelata ja mitä em. ihmisryhmien tulisi tehdä vapaa-aikanaan ollakseen esikuvallisia kansalaisia eikä vain tavallisen erehtyväisiä ihmisiä. En nyt jaksa saivartaa miten esikuvana oleminen kuuluu (tai ei kuulu!) taiteilijan julkisiin tehtäviin, miettikää te tämän keskustelun pohjalta.

Yksi mielenterveyden määritelmä muuten liittyy siihen, että erottaako toden ja kuvitelman. (Loppuhan onkin suunnilleen sosiaalisesti määriteltyä, eli yhteisö määrittää kuka on hullu ja ei sovi joukkoon.) Muistan sensuuri/väkivalta/lastensuojelukeskustelun omasta lapsuudestani, silloin koskien Tomia ja Jerryä. Muistan alta kymmenvuotiaana ihmetelleeni, miten pöljinä meitä lapsia oikein pidetään. Ja luulen että niillä koulunpihan pieksijöillä oli ihan muut ongelmat tekojensa takana kuin Hanna&Barberan väkivalta.